Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Mestari katsoi p itkaan poikaa silmiin, vihdoin sanoi: — En tiennyt, etta olet noin isanmaallinen. — Kaikki me ollaan isanmaallisia. Nekin, jotka ovat jo turpeen alia. Illalla Sulo laahusti loppuun uupuneena parakkiin. Greeta ehdotti: — Ota tama hoyhentakki ja vaihda ruokaan. — S inahan heti palellut ta s s a pa rak issa. Katso: pen- killa on vesi jaa tyny t mukiin. — Pa lellun mina kumminkin, jos sina edes pelastui- sit. Voi raapa le , aiti itki ja hyvaili kylmalla kadellaan Sulon pihkaista kansaista kammenta. Paikalliset asukkaat vaihtoivat maitoa ja pe runaa hy- viin tavaroihin. Hin ta oli ankara. Iso hoyhentakki arvioi- tiin puolen pe runaampa rin hintaiseksi. Raha ei kelvannut. Nalka ei ole leikkia. Kaiken, mika kelpasi kaupaksi, evak- kolaiset vaih to ivat ruokaan pelastaakseen edes lapsensa. Hoyhentyynyista ja villavaatteista sai kilon pari perunaa tai tilkan maitoa. Paikallisia asukkaita oli vah an ja heidankin ruokava ransa vahenivat. Sulon oli vaikea katsella aitinsa karsimyksia kun ei au tta aka an voinut. Han kulki itsepintaisesti metsatoissa. J ann e s ah a lla kaateli neljankymmenen metrin korkuisia mastopu ita. Arvopuita. Tupsu oksia latvassa. Jo s pakka- sella sellainen puu sattui kaa tue s saan jonkun kiven tai kannon paahan , se pirstoutui kappaleiksi. Oli osattava k a a taa puu prikulleen oikeaan suun taan . Jou lukuun ta iste lu t Moskovan edusta lla vahv istivat uskoa sodan vo ittoisaan loppuun. Neuvostokansa taisteli kah- della rin tama lla . Se lustassa pommit eivat paukkuneet, mutta siita huolimatta sodan aiheuttama ku rjuus leik- kasi laihoa. Jokainen tyokykyinen jou tu i tekemaan tyota kahden, kolmen edesta. Se lustassa alaikaiset nuoret, nai- set ja vanhukset valoivat r au taa , kylvivat v iljaa , kaatoi- va t puuta... Ta rsan metsatyomaalla vuosi vaih tu i huomaamatta. Muonitus oli vielakin melkein olematonta. Va s ta maa- liskuussa neljakymmen takaksi ensimmaisen ke rran pit- kasta aikaa saa tiin suurempi leipaannos. Lumen paljouden tak ia hakkuutyot pysahtyivat. Hevo- set upposivat korvia myoten kahden metrin vahvuiseen lumeen. Ilman suksia oli mahdo ton ta liikkua ha rvassa kasvavien puiden luo. Sulo hankki sukset. Nyt ehti k a a ­ ta a puun, ennen kuin toiset ehtivat ryomia puun juurelle.