Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

aav is taa silloin pari vuotta sitten, etta joudumme kaiva- maan hanelle viimeista lepotilaa... Kuinka paljon on ta- pah tunu t na in v ah a s s a aikaa... Leipaa ta a s k a an kaupa ssa ei ollut. To issapa ivana saatiin kau raleipaa. — Hyvaahan se kau ra leipak in olisi, mu tta kun se on akanoitten kanssa. Va ts aa vielakin polttaa. — Talla viiden kopeekan jauhovellilla ei kauan pot- kita. — Koskahan tama sota loppuu. — Loppuu? Nay ttaa siita, etta Se on v a s ta alussa. Ennen kuin sakemanni on ajettu taka isin Berliiniin s a ak ­ ka, niin kuin on tehty aina ennenkin, se o ttaa aikaa. Rin- tamauu tise t ovat karmeita. Ukraina, Valko-Venaja, Eesti, Liettua, Latvia ja suuri osa Ka rja laa on jo miehittajien kasissa. Len ing rad saa rrossa , vihollisen joukot lahesty- va t Moskovaa, Sulo selosti. Pakasti. Tiainen hyppi kuusen oksalla ja piipitti jo ta in pojille. Korkeat ha rvaoksaiset Arkangelin metsien kuuset seisoivat ra sk a an lumivaipan alia talv iuneensa vaipu- neina. H a rma a kuukkeli lenteli puusta puuhun pudotellen lu- mihiutaleita ja paa kallellaan tutki mustilla nappisilmil- laan outoja olentoja, jotka va iteliaina istu ivat kelkassa va s taka ive tun hau takummun vierella. — Kato, kuukkeli. Kertovat, etta se on me tsa sta jan sielu. Nytko se jo lahti lentoon? Sulo sanoi hiljaa. — Aina sina keksit jotain, J a sk a murahti. — Enhan mina m itaan keksinyt. Isa kertoi. Sa tuhan se tietysti on, mu tta sittenkin. Katos kun sattui justiin. Ottohan metsasteli. — Hanella ei kai ollut ke taan sukulaisia. Hanen rik- kau tensa sopi matkalaukkuun , jos hanella oli sitakaan. — Mista han oli tu llu t Tulomalle? — Luu ltavasti yksi kulkujatkis;ta, joita yhteen aikaan tuli Suomesta. Elivat paivan ke rra llaan . Kuka mistakin nu rkan antoi. Tykkasi sanoa, etta kun nousee puuhun, niin maahan ja a vain jaljet. Huolimatta va ikea s ta ruokatilan teesta jokainen, joka vahank in pystyi metsatoihin, kavi toissa. Sulo, Lydviikki ja Huuskonen muodostivat tyoryhman. Mesta ri johti hei- dat hakkuupalstalle ja sanoi: — Mu istakaa k a a ta a puut niin, etta saa tte ne juonto- rekeen. Kuormaaminen kuuluu myos teille. — Kauan olen e lany t ja paljon kulkenut, mutta tal- laista metsaa en ole tavannu t. Kattokaa kuinka korkeita