Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

rastuneet j o matkalla va tsa tau tiin . Ensin kuoli tyttojen aiti ja jonkun paivan paa sta kolmannellakymmenella ole- va Lempi. Hulda hau tasi omaisensa ja lahti etsimaan elamanmahdollisuuksia muualta. Vaikea evakkomatka oli vienyt Oton voimat ja ela- mantahdon. Pa ljon kokeneena miehena han naki, etta tas ta tilan teesta hanen ikaiselle tyokyvyttomalle miehel- le u lospaasya ei ole. Ainoa mahdollisuus oli paasta eroon tyh jaksi tulleesta elamasta. Otto yritti au ttaa vii- katemiesta... — Kauanpa Otto nukkuu, Karhu ihmetteli.— Kolmatta vuorokautta kuorsaa. Taisi paattaa kontion tap a a n nuk- kua yli talven. — Ta itaa nukkua viimeisia unia, Lydviikki huokaisi. Mutta kaikkien ihmeeksi Otto herasi ja nousi istu- maan. Yritti jaloillekin, mutta tuupertu i lattialle. Hadin tuskin paasi uudestaan istualleen. — Mitas Otto? Karhu kysyi ikatoveriltaan. Otto oli hyvan tovin vaiti, sitten aani vap isten tun- nusti: — E iva tpa saama rit tepsineet! Kerkisivat vanhen tua . Hieroi aikansa takkuun tunu tta h a rmaa ta pa rta an s a , ha- puroi ta sku jan sa ja mu rah ti:— Mahorkkakin loppui. Pa r ak is s a hiljeni. Karhu kuiskasi Greetalle: — Taisi syoda ketunmyrkkya. Makitalo ojensi ukolle topan mahorkkaa. Otto otti hyppysellisen ja pisti suuhunsa. Istui hetken pa rta tutis- ten, pruikkasi ovensuuhun ruskean syljen ja kollahti kyl- jelleen lattialle. Kylma viima veti ovesta. Sita kaytettiin tiheaan, silla asukkaita oli paljon ja ovi yksi. Seu raavana aamuna Makitalo pyysi Suloa ja J a skaa v iemaan Oton viimeiselle matkalle. Hiljaa liikkui nalka isten poikien ve tama 'ke lkka . Lumi nitisi jalaksien alia. Kova pakkasviima salpasi henkea. Kauan pojat kaivoivat ja is ta maa ta, johon va in rau ta - kanki hiukan pystyi. Syva se hau ta ei ollut. Po ja t va- syneina muistelivat: — Muistatko kun Otto-seta kyttasi meita, kun asut- tiin Tulomalla? — Leikittiin Seitsemaa veljesta S aun av aa r a s sa . Pau - kutettiin tulisia hiilia kannon paalla. Otto tuli niin arvaa- matta, etta sina jouduit kiinni.. — Joo. Meinasi hu ita ista kepilla, mutta mina uhkasin sanoa opettajalle. Otto kerkisi kuitenkin kertoa opettajal- le ennen minua. Joudu in tunniksi nurkkaan... Eipa voitu