Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Keitahan ‘ puuroa. Kayn sittenkin katsomassa. Sulo puikkelehti kauan lautap ino jen va le ja kunnes paa si kaupung in kadulle. Ruoka tavaraa kaupo issa ei ollut pa ljoakaan nakyvilla j a sitakin mita oli sai vain kortilla. J a m istapa se evak- kolainen kortin otti. Sulo kysyi kauppa-apulaiselta: — Olisko taalla sellaista kauppaa mista saisi ilman korttia? — Oletko sina kuusta pudonnut?! nuori kauppaneiti ihmetteli. — Siellako on kaikki ilman korttia? Sulo kysyi puoles- taan . Poika asteli pitkin kaupunkia. Silmiin sattui viinakau- p an kilpi. »Onkohan viinakin kortilla? Siina on kuulemma paljon ravintoaineita ja onhan tan a a n Lokakuun kah- deskymmenesseitsemas vuosijuhla», han paatteli ja astui kauppaan . Siella myytiin tynnyriviinaa ja hintakin oli kohtuullinen. Mihin sita ottaa? Myyja, ikanainen, arvasi po jan aikeista, etta v iinaa olisi tarv is, mutta astiaa ei o l­ lut. Kysyi: — Olet vissiin evakkoon menossa? — S innehan tuota, Sulo kakisteli. — Poika parka, noin ujona et pa rjaa ta s s a maail- massa. Tyhjia pulloja ta a lla on. Montako? — Kaksi, kun ovat noin isoja. Kiitos. Sulo lahti ulos molemmissa kasissa iso tumma lasinen viinapullo. »P istanpa remmin alle», han muisti miten miehet kan to ivat viinapulloja. Mutta eihan molempia pu l­ loja voinut yh taa ikaa sulloa remmin alle. Han laski to i­ sen pullon jalkakay tavalle. Kolme pojankloppia pyori kaupan edessa. Yksi sieppasi nopeasti pullon ja juosta kipaisi kohti lau ta -a idan porttia. Toiset kaksi ahdistelivat Suloa. Poika allistyi hetkeksi. Ta lla ista haikailematon ta ryostoa keskella k irka s ta pa ivaa han ei ollut osannu t odottaa. Hulivilit juoksivat sama s ta portista sisalle, m i­ hin ensimmainenkin meni. Sulo juoksi pe rassa, huitoi toisella pullolla, kun muu takaan lyontiasetta kateen ei sattunu t, ja lopulta heitti pullolla poikia, mu tta samalla hetkella portti paukah ti kiinni ja pullo meni sirpaleiksi. Siina han sitten kiroili kaiken maa ilman rosvoja ja omaa holmoyttaan. Viina vaahdo ten valui maahan . »Senkin tol- v ana l Sinne meni juh lapauku t! Rahaakaan ei enaa ole.» Eika siina au ttanu t kuin kadet tyhjiin tasku ih in ja laitu- rille.