Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

useita vuosia. Naista han kehui kuumaveriseksi, mutta tama oli kuulemma pettany t hanet. Vernerin kay ttaytymisessa oli jotain tava llisesta poik- keavaa Han kaveli aina kadet selan tak an a ja h a rtia t kumarassa . Joron luonteensa takia han oli saanu t lisani- mekseen Koroharja. — Mutta mita me olisimme saaneet siella tun tu rin ha rja lla? Taalla voi edes y rittaa ka lapaistia, Pen jam i sa- noi karsien itselleen onkivapaa. — Teehan saask itu le t alaka purnaa , olethan jo va- paa ssa maa s sa , Reeti sanoi Vernerille. — Kyllapa taa lla on hyvat kalavedet! Pen jam i huusi joen r ann a s ta heitellessaan kilonpainoisia ha rre ja ran- taruohikkoon.— Tu lkaahan pe rkaamaan . Tehkaa hyva' nuotio, etta sa ad a an kunnon paisti. — Milla sina niita ongit? Mikko uteli. — Perholla. — Ala hopise. — No kato. — Onpa tosiaan, Mikko naurah ti. Miehet tekivat perhokoukut ja kohta nuotion kuu- mas sa loisteessa ko ivunvarpu jen nokassa oli kypsymas- sa harripaisti. Rasva tippui kalojen ruskettuneista pin- noista sihisten hiillokseen k iusaten tuoksu llaan na lka isia miehia. Myohaan yohon asti paistettiin ka laa ja juotiin pah- kateeta. Koivunpahkaa nakyikin olevan taa lla jokilaak- sossa vaikka minka verran . Tama oli ensimmainen kun ­ non lepo ja kohta koko sakki ka lapa istin ja vasymyksen raukaiseinana nukkui sikeaa unta. Keskella yota Mikko nousi imemaan piippuaan. Hanen mieleensa nousivat viela vereksina kammo isa t kuvat ve- risista otteluista mon inkertaisesti vo imakkaampaa vihol- lista va s ta an , kun suoma la isten lah tarien avuksi olivat tulleet saksa la ise t sotajoukot. Va ite liaana Mikko taytti vanhan v isap iippunsa tupaka lla . Loysi hehkuvan hiilen sammuneen nuotion tuhkas ta j a asetti sen sytykkeeksi piipun paalle. Juhannusyon h iljaisuus oli laskeu tunu t maisemille. Vain koskien tasa inen pu rnau s kan tau tu i kauas. Tulinen auringonkiekko pyori h itaasti pitkin tun tu rin kaljua. Ei lintujen laulua, ei tuu len kuisketta. S a a tu a a n sielunsa savustettua Mikko kolisteli tuhkat piipusta nuotioon. Katkaisi kuivan kuusenoksan ja kai- voi p iipunperat nahkaiseen tupakkamassiinsa.