Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Kutsujoukko marssi kovassa tahd issa Karhumakeen. Matkalla he ohittivat useita evakkoon ajettav ia ka rja lau - moja. Nuoria poikia oli niita saattama ssa . Lehmat am- muivat kuin onnettomat, silla niita ei kukaan lypsanyt. Ka rhumaessa heidat majoitettiin kouluun. Seuraa vana pa ivana oli laakarin tarkastus. — Arva tkaapa mihin joukkoihin meidat lahetetaan? Vasili kysyi.— Sanovat, etta ke ra taan miehia Antikaisen suksipataljoonaan! — Mainiota! Sulo huudahti. Mutta ennen laaka rin ta rka s tu s ta jokainen kutsuttiin yksitellen sotilaskomissariaatin v iranomaisen luo, joka hyvin epavirallisesti kysyi: — No kuinka terveys? Paljonko ikaa? Oletko nuori- soliittolainen? Onko vammoj^? — Vammo ja? Sulo hammentyi.— Ei nyt oikein, poika epaili sanoisiko vai ei.— Vasemman ja lan isovarvas on poikki, mutta ei se haittaa hiihtoa... tuota, kavelya. Viranomainen oli hetken vaiti ja katsoi tiukasti Suloa silmiin.— Saa li kyllakin. Menehan laakarin tarkastuk- seen, han viittasi s eu raavaan huoneeseen. Pun ta ri naytti 46 kiloa, p ituus 162. — Pieni ja hintela, laakari sanoi. — Ma a s ta se pienikin ponnistaa. Olin kuukauden lin- noitustoissa. Siella oli ruoasta puute... Kylla mina... — Menehan, poika, kotiin ja pyyda aitia, etta ruok- fcisi hyvin. — Minulla ei ole kotia... Aiti on jo evakossa. Ottakaa armeijaan. Kylla... Vasili oli juuri tay ttany t kuusitoista. Hanetkin kasket- tiin pa la ama an kotiin. — Mina j a a n Sunkuun tadin luo, niin etta sa a t jat- kaa matkaa yksin, Vasili sanoi.— Mennaan taloon, ehka s aadaan jo ta in hampaankoloon... Lokakuun puolivali. Syksyinen tihkusade ja pohjois- tuuli masensiva t ennestaan synkkaa mielialaa. Sulo as- teli vasyneena, ajatuksiinsa vaipuneena. Sulon jalkineet olivat hajalla. Kenganpoh jat pysyivat mukana vain si- teiden ayulla. Riekaleiset vaatteet eivat pa ljoakaan suo- janneet kylmalta ja sateelta. Nalka kurnutti v a tsa s sa — Aitikin on jq v a rma an evakossa, poika tuumi.— Minne tas sa paansii pistaa? Han siirteli vasyneesti jal- kaa ja lan eteen eika huomannu t v a s taan tu lijaa . Sulo py- sahtyi kuin s a laman iskusta. Anna! Hanen raka s Annan- sa! Yksinaan menossa rin tamalle pain!