Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kuin mitkaan viralliset paperit. Mutta juuri kun he saivat tilaa ruokapoy taan , ilmahalytys pani kaiken sekaisin. Veturien katkonainen vislaus ja sireenien ulvonta tunkeu- tui sieluun pelottavana ja vastenmielisena. P a h in ta oli se, etta ulos ei paastetty. Oli odotettava kohtaloaan, mi­ taan ei voinut tehda. Kaksi ra jahdy s ta pamah ti etelapuolella rau ta tiease - maa. Lasit ikkunoissa helahtivat. Tarkemmin katsoen huo­ masi, etta monet ruudu t olivat rikki, mutta pysyttelivat liimattujen paperikaistaleiden varassa.. Kun ilmahalytys oli ohi, tarjoilija tuli poikien luo ja kysyi: • — Vielako sankareilla on nalka? — On, ja kova. Tuohan tyttoseni mita sinulla on, Va ­ sili pyysi. — Sienisoppaa! Mainiota! Vasili kehui.— J a lihaakin nako jaan ui aivan kan tenaan , tarkoitti han sienimatoja.— Ja oikeaa leipaa! Nalka silla ruualla ei lahtenyt. Vasili ehdotti etta men- taisiin jonkun hanen kaukaisen sukulaisensa luo. Ehka han au ttaa muonitushommissa. P itka perheparakki lahden ranna lla . Vasilin sukulai- nen oli jo evakuoitu, mutta sama sta talosta loytyi ika- nainen, jolle han oli jattajnyt joitain kanoja j a kilin. Nainen tunsi Vasilin ja ehdotti: — Kuule, poikaseni, Vasiliisa jatti minun hoidetta- vaksi kilin. Minne mina sen kanssa. Nylkekaa se niin saatte tappopa lkkana lihaa. Minulle ei paljoa tarv itse, kohTa kai meidatkin evakuoidaan. Vasili katsoi kysyvas- ti Suloa ja sanoi: — S inahan kehuit olevasi metsasta ja . Ehka s a a t siita otuksesta hengen ja nahan pois ettei ta rv itse nahkoineen syoda. — Tassa on huoneen avaimet. Voitte asua siina, kun- nes teidan pataljoona kokoontuu, nainen sanoi. — Tamahan on yhta rasvaa, Pave l paivitteli. Hanen osakseen ja i ruoan laitto.— Kestavatko meidan maharie- vut kun o llaan jo melkein kuukausi paastottu. — No kun kestivat sienikeiton niin v a rm a an tamak in pysyy tarpeeksi kauan sisalla, Sulo leikkasi.— J a saahan tuon liian r a svan pois kekaleella. Han tyonsi p a ta a n sam-4 muneen samovaarihiilen. Seu raavan paivan pojat odottivat pa ta ljoonan komenta- jia, kav ivat v irastoissa, joita viela oli paikan paa lla, mu t­ ta ei toisena eika ko lman tenakaan pa ivana ke taan kuu-