Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Kaikki kaa tu ivat vasyneina tiepuoleen ja sama s sa nukahtivat. Kylma syystuulikaan ei ha itannu t. Ylosnousu oli vaikeaa. Kukaan ei halunnu t herata. Sulo ja Pavel nos- tivat toverinsa jaloijle ja jonkin matkaa jou tu iva t laa- haamaan Vasilia ennen kuin han herasi lopullisesti. — Ette usko kuinka makeaa on uni, han huokaisi vasyneena. Vahan ennen Petroskoita pataljoona lastattiin autoihin. Ajettiin .yli hiljenneen kaupungin. Ei ainutta- kaan va s taan tu lijaa . Talla kertaa tyopataljoonan matka paattyi evakuoi- dulle neuvostotilalle. Aanisen ulappa nakyi hyvin. Kaivettiin puolustuslinjoja, taisteluhau to ja. Seu raavana paivana, heti puolenpaivan jalkeen, kau- koammuksia alkoi lentaa ulvoen pataljoonan sijaintipai- kan yli! Maen paa lta nakyi hyvin minne ne putojlivat. Ani- mukset rajah te liva t ison proomum ymparilla nostaen kor- keita vesipatsaita. H inaa ja yritti saada sita tulituksen alta pois, mutta proomu sai osuman ja syttyi tuleen. Jalkeenpain saatiin tietaa, etta siina oli lastenkodin lapsia. Tuli toinenkin kammottava tieto, etta puolet nais- ten linnoitustyopataljoonasta on jou tunu t vangiksi. Hilda Lappalainen, tulomalainen tytto, kertoi: — Viholjinen hyokkasi niin nopeasti etta emme ehti- neet poistua taisteluhaudoista, joita rakensimme. Ennen sita oli kova tykkituli. Kun huomasimme lahestyvat vihol­ lisen sotilaat niin juostiin henki kurkussa pakoon suon yli. Puolet kerkisi suon takaiseen metsaan , toiset vangit- tiin, Kuulin kun siskoni Mari huusi hyvastia. Ryhma oli juossut upottavaan suohon eika paassy t eteenpain ja ta- kana oli vihollinen. — Voi perkeleen lahtarit! Ja lma ri Sotkajarvi, Sulon ystava, kirosi.— Kylla te viela kaikesta maksatte tayden hinnan. — Lahe taan komentajan luo pyy tamaan aseita. Ot- takoot armeijaan , Sulo ehdotti. Heita keraan ty i noin kymmenen nuorisoliittolaista. He laativat joukkoanomuksen sotilaskomissariaatille. So tka ­ jarvi valtuutettiin komentajan puheille. Lieko se kirje kadonnu t sodan melskeessa ta i syy oli muu, mutta va s tau s ta he eivat saaneet. Kolmantena paivana pataljoona jatti neuvostotilan ja se vietiin autoilla lentokentalle puo lustuslinjojen tekoon. Pa ivan siina paiskittuaan pataljoona sai maarayksen peraan tya Kontupohjan suun taan . Autoja ei ollut. Keho- tettiin kavelemaan rautatieasemalle, ehka siella onnis-