Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

etta muuan niista erkani ryhmasta ja syoksyi juoksuhau- to ja 1 cohti pyyhkaisten konekivaarisuihkulla. Silloin Toi- voa vietiin. — Eiko takamukset kesta merivetta? Sulo kysyi ivail- len.— Tama leikki ei olekaan samaa kuin pikkupoikien kurittaminen, Sulo muistutti. Myohemmin pa ta ljoona kaivoi ta is te luhau to ja Vilgan lahellii. Vilgassa oli suuri hevostalli. Pa ta ljoona paatti yopya siina. Yolla vihollisen tykit tulittivat kylaa. Kra- naa tit r a jah te liva t syyspimeassa yossa. — Riviin! kuului komento. Alussa yritettiin s a ad a aikaan jonk in lainen jarjestys, mutta kylan keskella, maan tien va rre lla oleva oma tyk- kipatteri ampui muu taman va s ta laukauksen . Sen ammuk- set menivat niin lahelta, etta kuumailma -aa lto painoi kas- voille. Nousi paniikki, jonka v a lta am an a koko pataljoona hajosi p imeaan syysyohon. Sulo, Vasili ja Pavel juoksivat toisten mukana metsaan . Eteneminen p imeassa me tsassa rin taman lahettyvilla oli vaa ra llista , siksi joku vanhem- mista mieh ista ehdotti odottaa aamuun. Jonkin aikaa ky lasta kuului tykkiduetto. Pa ivan va lje tessa po jat lah tivat Petroskoihin menevan tien suun taan . Puolen paivan a ikaan kuului moottorien jy rinaa. Varovasti he lahesty ivat maan tie ta j a seu rasiva t mita tiella tapah tu i. — Vihollisen autoja, Vasili kuiskasi. — Nyt, pojat, meidat ta itaa piru peria, ikamies huo- mau tti.— Me osuttiin Vilgan lansipuolelle, han jatkoi.— Tuolla, tuon v a a ran paa lla me toissa pa ivana rakennet- tiin tu likorsuja. Kierretaan Vilga ja y rite taan itapuolelta uude s taan tielle. Toisin sanoen on y litettava rin tama. — Kuule, Sulo, p iilo tetaan nuorisoliiton jasenk irjat, Vasili ehdotti. — En tieda, Sulo epaili.— Ka tso taan viela. S amana pa ivana he onn istu ivat p a a semaan omien puolelle. P a n s s a r e ita jy rr a s i Petroskoihin pain. Tiella he tapa s iva t pa ta ljoonan miehia ja iltaan mennessa melkein kaikki olivat koossa. Ma rssittiin ko lonnassa koko yo. Nu- kutti armottomasti. Oli na lka ja vasytti. — En olisi uskonut, etta kavellessa voi nukkua, V a ­ sili ihmetteli.— Aivan un ta nain. — Mita nait? Sulo uteli. — Leipaa. Sita oli paljon. — Ja titko meille? Pave l naurah ti. — Lepo-o! kolonnan p aa s ta kuului.