Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

miehet istah tivat tun tu rin harjulie. Mika oli edessa? tama kysymys eniten jayti miesten mielta. — Kuulkaas, pojat, Torvisen Heetu rikkoi hiijaisuu- den.— Vena jahan on meille samaa kotimaata. Eikos me kuuluta samaan keisarikun taan? Siita lahtien, kun Ve- na ja kepitti ruotsalaiset, Suomi on ollut Venajan ala- maata. — P iru perikoon kaikki maa ilman myllistajat! Mus- tosen Verneri kiroili.— Taitaa olla pa ra s ta kun a le taan lapu ttaa Kuolan vuonoa kohti. Onhan sinne taiva lia lahes kaks isa taa kilometria, niin etta kylla keritaan mielipi- teita va ih ta a viela moneen kertaan. — Hyvasti, synnyinmaani, Vaino sanoi hiljaa. Toisetkin kaan ty ivat hyvastelemaan haikein katsein taakse jaav ia, niin kotoisia Lapin korpimaisemia. Miesten mielia painoi jaahyvaishetki. Tuntui silta kuin olisi pe- tetty kaikkein kalleinta, laheisinta. Niinhan se olikin. Mutta pettyneita olivat nama miehetkin.— Kylla me viela palaam- me, Pen jam i lausui julki kaikkien ajatukset. Miehet nostivat konttinsa selkaan ja lah tivat hiljai- sina aste lemaan Jau rijoen suun taan . Mata lakasvu isia le- veaoksaisia tuuheita kuusia, jan iksen potkimia kakkara- koivuja ja jykevia man ty ja kasvoi puolivalis'ta tun tu rin rinnetta. Joen laaksossa kasvillisuus muuttui rehevammak- si. Korkeita kynttilakuusia, valkorunkoisia koivuja ja nii- den alia vuorivihrea ruohomatto ja puo lukkama ttaat teki- va t seudun kodikkaaksi. Mah tavan kuusen juu re lta loytyi mukava yosija. — Ensimmainen yo Vena jan maalla, Heikkisen Mikko huokaisi ripustae ssaan konttiaan kuusen ok- salle. Mikko oli kookas, keski-ian miehia. Yksinainen kul- kujatka. Hiljainen ja vaatimaton. Nuorukaisiasta alkaen han oli jou tunu t raskaa lla tyolla, p aaas ias sa metsa- ja uittotoilla e la ttamaan itsensa. Han vertailikin e lamaan sa sanan lasku lla: »Kun nousee puuhun, niin maahan ei j a a muu ta kun jaljet.» — Olisi p itanyt ja a d a tun tu rin harju lie yoksi, Ver- neri kirosi huitoen koivunoksalla hyonteisia luo taan .— Ei nama verenimijat ole tallakaan puolen r a ja a sen kum- mempia. J a miksi ne minusta niin tykkaavat? Vernerin iho oli tosiaan herkka saasken puremille. Kasvot olivat niin pohottyneet, etta silmat juu ri tiirotti- va t luomien valista. Han oli Mikon ikainen. Vernerilta jai Suomeen jokin leski, jonka kanssa han oli e lany t