Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Suloa vanhempi. V a a ran uha tessa tytto oli vaistomaisesti pa inau tunu t poikaa vasten. Olivathan he vanho ja tu ttu ja. — Kohta me saamme itsekin esiintya tuossa eloku- va ssa , tytto viittasi p a lava a kaupunkia. Alus laheni a rastellen laituria. Olihan syyta ollakin varovainen, silla kahden vuorokauden aikana oli voinut tapah tua jos mita. Kaupunki saattoi olla jo vihollisen kasissa. Evakuointi oli menossa. Sa tam a an oli kertynyt ihmi- sia, suuret m a a r a t kaiken laista kamaa ja karjaa. Aluksia ei riittanyt kaikille. Ma tkaan sai ottaa vain ne ljakymmen ta kiloa matka tava ra a . Loput jai laiturille. Mukana tuo tu karja laukkasi vauhkoon tuneena ranna lla . Itkua, huutoa, kirOilua, sekamelskaa. Huo limatta kaikesta ta ta myll§rrysta ohjasi jokin nakymaton kasi oikeaan uomaan. Naiset lapsia sylissa kan taen tai kadesta pidellen nousivat keinuvaa laivapor- r a s t a ylos ja katosivat aluksen ruumaan . Linnoitusjoukkoja oli va s ta s s a mies, joka opasti tu lija t asemahuoneen suojiin. Pa rin tunn in p aa s ta sama mies komensi kaikki autoihin. Aamu hamarsi. Kaupunki oli kammo ttavan hiljainen. Kaduilla ei nakynyt ketaan, ei ainu ttakaan jalanku lk ijaa tai autoa. Ihme kyllakin, m u t t a ' talot nayttivat olevan eheita. Automatka paattyi Viitanaan. — Kuka ja a paivystajaksi? joukkueen joh ta ja kysyi.— Vapaaeh to isia ei nay olevan. Han tokkasi Suloa sormella r in ta an .— Sina paivystat tanaan . — Mita minun on tehtiiva? poika hakeltyi yllatty- neena. — Mitako? Niin. E than ole ollut asepalveluksessa. Et tieda saan to ja. Ensinnak in siivoa kasarmi. Katso, etta vihollinen ei vohki reppujamme. Taysi laari herneita na- kyy olevan entisen isannan aitassa. P e run am a a on vie- ressa, ehka keitat meille jotain illalliseksi. — »Kasarmi», Sulo hymahti r aapu ttaen n iskaansa .— Kylan vanha mokki ja nyt kasarmi. Poika paatti ensin vahan tu tus tua kylaan. Talot seisoivat kahden puolen k irkasvetista jokea. Asukkaita ei nakynyt. Vilja lainehti pelloilla odottaen leikkaajaansa. Pe runa maassa. Osa ky lalaisten tavarois- ta oli ja a n y t asuntoihin, varsinkin huonekalut. Tuntui sii­ ta etta kohta isanna t p a la av a t koteihinsa ja elama ky- lassa jatkuu ennallaan . Poika palasi »kasarmiinsa». Veti