Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Pa rikymmen ta ka rry jen eteen va lja s te ttua hevosta odotti kylaneuvoston edessa. Puolen paivan jalkeen linnoitustoihin mobilisoidut ja saattoporukka vetaytyivat Velikaja Gubaan menevalle maantielle. Sa to ja sa a tta jia tuli viela pitkan matkan mukana, jotkut jopa s eu raavaan ky laan saakka. Ha rmaa kulkue venyi kilometrin pituiseksi jonoksi. Ilta alkoi hainartaa. Syyskuinen tihkusade sitoi maantiepolyn. — Koetahan suo jata itseasi, Greeta nyyhkytti Sulol- le.— Olet ainoa. Herra Jeesus, kahdeksan olen synnytta- nyt... Taas j a a n aivan yksin... Kahdeksan, eika ole kuka hau ta an saattaisi... Sulon r in ta a kouristi saalintunne. Jottei pu rskah taisi itsekin itkuun, han yritti sanoa rehvakkaasti: — Alahan, aiti, sure. Kylla me siella selvitaan. Kohta p ann a an lah ta rit hakkiin. — Kuule, poikani, sota on sotaa. P ida silmasi auki... Reipas kan s a la is sodan aikainen laulu Dan prikaz jemu na zapad ka jah ti kolonnan paa ssa . Kohta koko ko- lonna lauloi... Vanha lau lu oli s a anu t uuden sisallon. Sen mah tava t surulliset savelet kan tau tu iva t pelloille, metsiin, kyliin. Elpynyt lau lu sai kyyneleet v ie rah tamaan ikamiesten a jan uu rtam ille kasvoille muistuttaen menneista ajoista. Laulu oli v iestikapu lana sukupolvelta toiselle. Seu raavana pa ivana Velikaja Gubassa linnoituspo- rukka lastattiin johonkin alukseen ja se lahti puksutta- maan kohti Petroskoita. Kizin saarien lahettyvilla ilmahalytys ajoi aluksen ran ta an . Ma tku s ta ja t opastettiin kirkkoon. Ma tkaa jatket- tiin vasta illan hamartyessa. Se oli joko yhdeksas tai kymmenes paiva syyskuuta kun noin keskiyon seutuvilla tulipalojen va rittama tai- v a an ran ta alkoi nakya keulan edessa. Siella oli Petroskoi ja rin tama rriissa kaytiin verisia taisteluja. H iljaisina nuoriikaiset katselivat ensimmaisia sodan merkkeja. Valonheittimet va la isiva t pilvien peittamaa syksyista taivasta . Yhtakkia lentokone leimahti kirkkaana tah tena valojuovassa. Silloin useat valonheittimet koh- distivat valonsa koneeseen. Se heittelehti syrjaan , alas, ylos, mutta valonheittimet seurasivat sita. Ilma to rjun ta - tykkien ammusten leimahdukset tup rah teliva t sen ympa- rilla. — Kuin elokuvissa, Sulo sanoi Nadezda Uvarovalle, Tipinitsan kerhotalon johtajalle. Nadezda oli kolme vuotta