Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

vallan kilpaiiuissa. Anna oli toiseksi paras. Siis tytto paasee Petroskoihin. Piirikeskukseen tultiin iloisella sakilla. Nyt puuttui vain Annaa. Pa luuma tka oli pitka ja iloton. Klavdia koetti lohduttaa. — Ala, Sulo, inurehdi. Seuraavaksi vuodeksi me tree naamme kunnolla ja varmasti voitamme. ENSIMMAINEN SUUDELMA Keviittutkinnot paattyivat. Sulo oli p iirustanu t Annan rin takuvan ja lahjoittanut sen tytolle. Pitkaaikai'nen kirjeenvaihto paattyi a rkaan saatteluun, luoja varjelkoon ettei kukaan vain nakisi! Sulo ja Anna kavelivat hiljakseen ka rjaku jaa pitkin kosketlamatta toisiinsa. Keskustelustakaan ei meinannUt tulla mitaan , moneen ke rtaan kaikki asiat oli jo kirjeiden kautta selvitelty. Kuja paattyi kylan laitaan. Kesakuun valoisa leppoisa yo kietoi tienoot herkkaan uneen. Juhan- nusyo tuhatyhdeksansataaneljakymmen tayksi. E iva t he eivatka monet kymmenet miljoonat ihmiset tietaneet, etta tama oli viimeinen rauhallinen yo pitkaksi aikaa... Ruispelto levisi kahden puolen kulkutieta, joka p a a t ­ tyi Aanisen rannalle. — Kuinka paljon kukkia! tytto kuiskasi. — J a kauniita! poika Vastasi.— Teen kukkakimpun ja lahjoitan sinulle! ja han alkoi kerailla monivarisia kukkia. Sitoi n e puketiksi koivunoksalla ja ojensi Annal- le. Tytto otti sen, mutta Sulo huomasi ettei Anna ollut- kaan iloinen. Anna selitti: — Keltaiset kukat tarko ittava t pettamista. — Anteeksi. En tiennyt. Heita ne pois. Ei uskoisi, etta silmat voisivat puhua niin paljon! — Anna, rakkaani, sinun silmasi ovat kuin Aanisen pinta, siniset ja pohjattomat kuin taivas! — Kirjoitit kirjeesi aina runona. Oliko ne sinun sepit- tamiasi? — Yritin pa rastan i. Siten on helpompi kertoa. Rak- kaus on runoa. — S inahan olet runoilija. Kirjeesi ovat kauniita. Luin ne moneen kertaan . Osaan ulkoa. Etsimalla etsin etta mista sina olit ne kirjoittanut enka loytanyt. — Olivatko ne tosiaan hyvia? — Olivat!