Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

temmelsivat keskenaan. Eika kukaan o s annu t aav istaa - kaan etta kolmen kuukauden ku lu ttua kaikki muu ttuu hei­ dan e lamassaan . ...Sulo hiihti 16— 18-vuotiaiden ikaluokassa. — Katsokaa, siina on oikea suoma la inen hiihtaja, maa lituoma ri nau ro i ja osoitti’ Sulon omatekoisia piek- suja. Po ja t ilkkuivat j a nauro ivat. Heilla melkein kaikilla oli oikeat rottfallar-siteet, h iihtokengat ja kevyet ruoko- sauvat. Oli kylla tava llisia huopajalk ineitak in ja na rusi- teita, mutta pieksuja kenellakaan ei ollut ja luu ltavasti monikaan ei ollut ennen nahny t moisia jalk ineita. Sattuikin viela niin etta Sulolla oli ensimma inen nu- mero. Han oli ensimma ista ke rtaa kilpailu issa eika tien- nyt k ilpa ilusaanno ista mitaan . Maalituomari kylla selitti mista latu kulkee, mu tta seutu oli tun tema ton ta , siksi tuomarin s an a t men ivat sivu ymmarryksen. Sukset lu istivat hyvin, mutta jo ensimmaisella sadal- la metrilla loppui ilma keuhkoista. Ta lla ista han ei kos- kaan ollut kokenut vaikka koko lyhyen e lam an s a oli hiih- tany t jos minkalaisia matkoja. Niissa o tteluissa, mita oli tah an asti sa ttunu t poikien kesken, han oli aina voitta- nut. Sulo pani kaikkensa, mu tta notkeaa kevytta hiihtoa ei tullut. Jo ensimmaisella kilometrilla joku saavutti ha- net ja pyysi latua. Sulo hyppasi sy rjaan ja upposi syvaan lumeen. Suksi putosi ja la s ta . Silla aikaa kUn han sita kaivoi lumen seasta viela kaksi h iih ta jaa pukki ohi. Sisu ei ha lunnu t an ta a periksi, mutta mikaan ei aut- tanu t. Pieksut lipsah telivat pehmeissa maystimissa eika han paassy t vauhtiin. Puo liva lissa latu joh ti maantielle. Nyt saa pukkia sauvoilla. Vauhti kiihtyi ja heng itys tasoit- tui. Edessa h iih tavan pojan selka laheni, kohta toisen ja , kolinannenkin! Sulo oli ta a s ensimmaisena. Loiva alamaki. Lahden yli menevan sillan ko rvasta piti kaan tya jy rkasti vasemmalle ja hiihtaa maaliin, mu t­ ta Sulo ei huomann ’ut sita v aan hurahutti sillalle. Va s ta puolivalissa han huomasi, etta oli h iih tany t v a a ra an , silla pe rassa tu 'ev a t kaverit jo pukkivat latua maa lia kohti. — No jo on perkele, mana s i Sulo itseaan ja hyppasi kaiteen yli jaalle. Korkeutta oli vain pari kolme metria, mu tta lumen alia oli vesi. Sukset ta r ttu iv a t kiinni kuin liejuun. Han sieppasi ne kasiinsa ja juoksi maaliin e t­ t a vesi roiskui... Illalla ilmoitettiin tulokset. Kuudes paikka Sulolla. Vain nelja p a ra s ta paasee Petroskoihin ja tk am a a n tasa -