Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ilman kan ta remmeja , suksisauva t koivusta, sommat pa- ju s t a . Verneri muisti nuo ruu tensa j a koetti au ttaa vanhan toverinsa Pen jam in poikaa. — P a r a s on p e ta jan terva. P a ahd e ta a np a ne suksesi kunnolla. Nain me ennenvanhaan , han puuhasi paah taen suk s ia pa istinuun in loisteessa.— Nain se tapah tuu . Ter- v a n pitaa an taa hiljalleen kiehua puun s is aan kunnes se imeytyy siihen ja kovettuu pieksi. Sitten pohja h ang a ta an korkkilevylla, nain... Sulo valmensi koulun suksijoukkuetta, vaikkei itse- k a a n tiennyt hiihtotekniikasta mitaan . J a m istapa sita kokemusta olisi tullut. Sulon koulutoveri Anna Ivanova oli myos kilpailuihin lah teva s sa joukkueesa. Sulo etsi tilaisuu tta an taakseen Anna lle kirjeen. Po ika oli p ihkaan tunu t Annaan jo tal- vella, kun he yhdessa ma tkus tiva t Sunguun nuorisopiiri- komiteaan. Ehka Anna oli jo huomannu tk in pojan ihastu- misen, silla Sulo silloin talloin huomasi tyton u teliaan te r av an -k a ts e en , joka sai aikaan kummallisen vihlauksen r inn an alia. Kirjeen Sulo sai anne ttua sa ttuma lta . Po ja t olivat raken tanee t kirkkomakeen aikamoisen hyppyrin. Sita ko- ke illessaan Sulo kaa tu i ja kova hanki raap i hanen kas- vonsa verille. M itenhan lie sitten sattunutkin, etta Anna oli ensimmaisena apua an tamas sa . — Sattuiko pahasti? Anna kysyi hiljaa ja pyvhki nena liina llaan Sulon poskea. Tyton siniset sa ikahdyksesta laa jen tunee t silmat oli­ v a t niin hirvittavan lahella etta poika saikahti. — Voi, kultaseni, koskeeko? »Kultaseni»! poika kuiskasi itsekseen. Sana heratti jo ta in erikoista herkkyytta. Veri kuohahti ohimoissa. — Anna, kaikki on h y v n v poika lohdutteli saikahta- ny tta tyttoa. Han olisi suostunu t olemaan vaikka koko ikansa sairas, kunhan vain Annan hella kasi olisi hyvail- lyt hanta. Sulo muisti kirjeen. Vilkaisi maen paalle, mista jo toiset huusivat »pois alta», ja pisti sen Annan kateen. Tytto piilotti hataisesti kirjeen poveensa. J a sitten sietamaton vas tauksen odotus. P itka y5. Po i­ ka pyori petissaan ja arvaili: Kirjoittaako tytto vastauksen? Vai kertooko kaikille. Pitikin minun an taa se kirje, torui han valiin itseaan. Aamulla koulussa naytti siita, etta kaikki olisivat tie-