Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Pitanee hpti y rittaa hankkia lehma, Nastakin suos- tui.— Milla muuten nuo lapsirievut jaloilleen nostaa. — Miksi meita pitikin tanne houkutella. Ollaan elakeiassa. Kenelle meista on hyotya. Siella olisi kihnu- tettu pikkuhiljaa. Oma talous oli apuna. Emme jaksa uu tta e lamaa alkaa, Greeta valitti. — Ei ta s s a nyt pu rnau s auta, Lipponen tokaisi, syl- kaisi kou raansa, hieroi kammen ia yhteen ja alkoi vihai- sesti lyoda heinaa poikki kay rava rtise lla viikatteellaan. Verneri lahti hanen peraansa . Sulo seurasi vanhempia. Viikatteen te ra t oli tuotu tullessa. Ne oli aikoinaan takonu t kuuluisa Tuloman seppa Makoliini. Hyvin ne nakyivat leikkaavan Ka rja lank in ruohoa. Sen niityn Lipposen ryhma teki viidessa paivassa, Prikatiiri ihmetteli: — Koska te kerkisitte ku ivattaa heinan? — Eihan me ku ivatettukaan , Lipponen vastasi. — Mutta nehan menee pilalle! prikatiiri kauhtui. — Ei mene. Heina on karvassuovassa , Sulo tulkitsi. — Mika se semmonen on. Mennaanpa katsomaan. — Mennaan vain, Lipponen suostui. Miehet nousivat p'rikatiirin karryihin ja ajoivat niityl- le. Prikatiiri tyonsi katensa suovan sisaan ja veti ulos kuivan vihrean heinatukon. Nuuski sita ja ihmetteli: — Sateisella saalla suovattua ja nain kuivaa! — . Nain meilla pohjolassa heina ko rja taan , Sulo selitti. Prikatiiri oli hyvillaan. Han ehdotti: — Kiiykaa hallinnossa. Annan maarayksen , etta saat- te lihaa ja voita. Naytte olevan kunnon tyomiehia. Heinatoiden jalkeen alkoi rukiin leikkuu. Lipponen ehdo t­ ti Sulolle: — Kuulehan, kaveri, nyt me tarv itsemme viikatteisiin siivet etta saamme oljet kaadettua tasa ise lle lappeelle. Niista on hyva sitoa ne lyhteisiin. Tyo kavi nopeasti. Pa ikalliset asukkaa t leikkasivat ru is ta sirpeilla. Jou tu isaa oli heidankin tyonsa, mutta iltaan mennessa Lipposen ryhmalla oli puo ltatoista kertaa suurempi ala leikattua laihoa tyomiesta kohti. Leikkuu- puimurit niittivat tasa isimma t pellot. Kolhoosi jakoi ennakkomaksuna uuden sadon viljaa. Sulokin aitinsa kanssa sai kokonaisen sakillisen a u r i n ­ gon aromille tuoksuvaa ruista. Omin kasin korjattua. Illalla Sulo jauhoi osan jyv ista kasimyllylla. Se oli