Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kuka on oikeassa ja kenen puolelle yhtya. Uskokaa pois, etta omassa maa ssa te ette saa mitaan aikaan , silla por- va rit saava t apua saksa la isilta. Venajalla on tyomies ja talonpoika paassyt va ltaan . Nyt siella riehuu kansalais- sota. Jos haluatte s a ad a lah tarit kuriin, niin on pa ra s ta lahtea Venajalle ja yhtya taisteluun tyomiesten yhteista vihollista vastaan . Jau ri- ja Nuortijoki v irtaav a t meidan maisemilta suoraan Kuolan vuonoon, jatkoi ukko.— Pa- rempaa tieta ei loydy. Ette a inakaan eksy. J a kalapaisti on aina tarjo lla k ipeampaan na lkaan , kunhan vaan jon- kinlaista ongen tapa is ta on matkassa . Kylla mina ne seu- dut tunnen. — Oikeassahan ukko on, hanen poikansa Pen jam i to- tesi.— Meilla ei ole enaa aikaa jup inaan , silla valkoisten v a rv a a ja t olivat eilen jo Riestossa. ...Kesakuun va lo isana yona viiden miehen porukka lahti kavelemaan kohti au ringonnousua, sinne, mista -koko maa ilman tyotatekeville kansoille koitti uusi paiva. Matka taittui huoinaamatta. Puo lityh ja t tuohikontit eivat pahasti ha rte ita painaneet. Kolmantena pa ivana matkalaiset paasiva tk in jo Ko rvatun turin lakealle harjulle. Itaan pain siniseen etaisyyteen himmeni Nuorti- ja Jaurijokien laaksot. P a lja sp a is ia tun tu re ita ja aapaso4ta nakyi joka suunna lta . Maisema ikaan kuin katseli taivaalle lampien ja jarv ien sinisilla silmilla. Juhannusyon neitseellinen h iljaisuus vallitsi seudun ylla. Hyonteisetkaan eivat inis- seet nain korkealla. Rotkoissa oli viela koskematon lumi. Kirkas vesi lirisi kallioista rinnetta alas. Valkoinen jaka lava ippa peitti tun tu rin rinteita ja siella taa lla kasvoi vaivaiskoivupensas. — Ra jan pitaisi kulkea tam an pah ta an ylitse, Vaino Hauk iraama tuuma ili,— mutta rajamerkk ia ei nay. Vaino oli vahan paa lle kahdenkymmenen, pienikasvui- nen ja nopsaliikkeinen. Hanella oli iloiset siniset silmat, hyVantahtoinen luonne ja hienot kasvonpiirteet. — Ala helvetissa! kauhtui Reeti Savukoski.—■Olisi pitanyt k iertaa metsia myoten. Saa ttaa olla takaa -a ja jia rajalla. ■Savukoski oli kymmenisen vuotta Vainoa vanhempi. Keskimittainen rnies. Lapsesta asti, kuten Penjamik in han oli kierrellyt metsasavo tto ja tienatakseen leipara- hansa. — Kuka piru taa lla on meita va s ta s sa , sen kun mars- sitaan vaan. Pen jami puuttui keskusteluun. Ennen kuin alettiin laskeutua Jau rijoen laaksoon