Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

lomalaisten tie paatty i Tipinitsaan. Matkalla oli poikettu maissa jossa in Puudosin seutuvilla, mutta Lipponen il­ moitti, etta ja tk e ta an matkaa, silla seutu ei miellyta. Kaikki olivat ky llastyneet ja vasyneet ja oli samanteke- v aa , missa tama tie paa ttyy ja koska. — Eiko se pa ra tiisi o llu tkaan talla ranna lla ? Otto tokaisi. — Seu raava kyla on Tipinitsa. Jos men ta is sinne, Lipponen ehdotti.— Tanne me emme enaa sovi. Uura la iset ovat vallannee t kaikki vap a a t asunnot. Tip in itsan sano- va t olevan melkein tyhjan... JKun proomu kaa rsi viimeisen niemen ja kaan ty i Tipi­ n its an lahteen niin ihmeen kaun is maisema avau tu i mat- kalaisille. Kesakuun aamuau rinko loi lampimia sateita mehevan vihreille ruispelloille ja niityille. Puolisen sa taa h a rm a a ta hirsitaloa seisoi loivalla etelarinteella. Monet talo ista olivat kaksikerroksisia, ka rjalaiseen tyyliin rakennettu ja. Rakennuksista paatel- len taa lla on eletty vau raa sti. Kaksitorninen kirkko kohosi ylpeana ja mah tavana keskella kylaa, sen korkeimmalla paikalla. Se ikaan kuin varjeli ymparistoa ja sen asukkaita kaikelta pahalta. Maisemaa taydensi valkoinen h iekkaran ta ja paikoin pensoittuneet vihreat niityt monivarisine kukkineen. Ky­ laa ymparoi pystyaita ja a ida tu t ka rjaku jat. Lossaus alkoi. Nyt oli kaikille kiire p aa s ta pikemmin nakemaan minne on tultu! Muu raha iske tjua mu istu ttava jono kulki proomusta r an ta an , jonne kasvoi yhta mon ta muu raha ispe saa kuin oli perhetta. — Kuka j a a T ip in itsaan kuormatkoon kamppeensa naihin karryihin, ehdotti mies, joka oli esittany t itsensa kolhoosin puheen joh tajaksi.— Viisi perhetta saa jaad a ta- han kylaan. — No he rranen aika! Minne ta s ta muut sitten? Gree­ ta paivitteli.— Nay ttaa siita, ettei meita huoli kukaan. Miksi meidat sitten piti tanne h aa la ta? han purskahti itkuun ja lyyhistyi matkanyy ttiensa paalle.— Mina olen vanha ja sairas, poika alaikainen tyomieheksi... — Alahan, Reeta, tyh ja a itke, Verneri Mustonen loh- dutteli na ista . Eikohan me jotenkin tas ta selvita. Kan- ne taan nama kamppeet tuonne karryille. Viekoot sitten vaikka holokerin syotiksi, Verneri touhusi. Han ei ymmar- tany t v ena jaa .— On se hyva, etta taa lla tulkitta pa rjaa. Eiko se Nikkari niin kehunut lahtiessa. J a mihin hiivat-