Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

siina iassa ajattelee tulevasta toimeentulosta vaikka nuo- resta asti olikin leipansa hankkinut. Eivathan nama ih- miset olleet helppoon tottuneet. Heita eivat pelottaneet tu levat vaikeudet.- Kevaalla Sulo taytti kuusitoista. Hank in kuului niiden nuorten joukkoon, jotka mielihyvin sen enempaa ajatte- lematta riensivat maailmalle. Mutta sittenkin Sulon katse viipyi mah tavas sa Lydviikin kalliossa, joka hitaasti, mutta va rma s ti jai taakse. Kuinka monta kertaa sen kor- kealta laelta poika oli ihaillut kauniita maisemia. Tulo­ man kylan ha rmaa t hirsitalot kavivat yha pienemmiksi ja pienemmiksi. ...Kuolan rau ta tieasema lla ha rkavaunu t olivat val- miina. Kaksikymmentaviisi henkea kuhunkin. Monille tama matka oli ensimmainen. Harva oli ennen kaynyt Murmansk in kaupunkia pitemmalla. Nuoriso halusi nah- da uusia maisemia, m u tt a ' ovet alkumatkalla olivat kiin- ni: »ettei kukaan putoaisi». Ne jotka matkustiva t yliilave- reilla saivat vuoroin tirk istaa ulos pienesta ikkunasta. Kaksi vuorokautta pahasti ramiseva polyinen juna kiiti eteliian pain. Aurinko paahtoi vaunun seinia. Vetu- rin savu ja poly tunkeutui sisalle. Kolmantena p'aivana junama tka paattyi Karhumakeen. Oli helteinen heinakuun paiva. Ka rja lan kesa kauneim- millaan. Sininen pohjaton taivas ja peilityven Aaninen. Mutta edessa oli kova tyo, piti k an ta a rau ta tie lta laitu- rille tava ra t, joita jokaisella oli kymmenia pakkauksia, pienempiii ja suurempia, kevyempia ja painavamp ia. Itse kukin oli pakannu t voimiansa myoten. Greeta raahasi nyy ttejansa kyynel ryppyisella poskella. Sulo touhusi iloisena kilpaa poikatoveriensa kanssa, silla Aanisen hiek- k a ran ta houkutteli eika siina tullut mieleenkaan vasymys tai huomispaivan huolet. Ja ska oli kerinnyt ensimmaise- na jarveen ja huusi sielta: — Ette usko kuinka vesi on lamminta! Tulkaa nope- ammin! — Onpa tosiaan kuin maitovelli, Sulokin totesi puli- koiden Ja skan perassa. Kohta melkein kaikki siirtolaiset rapyloivat Aanisessa, huuhtelivat pois matkapolyt. — Voi kun taa lla on ihanaa! Sulo kehui aidilleen, joka va ite liaana istui nyyttien paalla laiturin laidassa. — Vai hyva sanoit, Greeta moitti.— Joko sina olet kotisi unohtanu t? Ka rhumaessa siirtolaiset lastattiin proomuun ja tu-