Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— illmaiseksi jouvumme j a ttam a an kan ttu ramme , Greeta paivitteli.— Minne minakin ikaloppu lahen? On menny mallilleen, han jatkoi p aap a tu s ta an Lipposen Ai- nolle, jonka vieressa istui. Kaikki puhuivat yhteen aaneen. Joka suunna lta kuu- lui jos minkalaisia mielipiteita asiasta. — Kukahan alypaa on tamank in houhotuksen keksi- nyt, Tauriaisen Kalle kiroili.— Menkoot kuka haluaa, m i­ nun on taa llak in hyva olla. — En ta kiintea omaisuus? kuului kysymys.— Korva- taanko se raha lla? Kymmenen vuotta sitten me luovu- timme kaikki yhteiseen pa taan . Miksi meidan pitais: nyt ilmaiseksi ja tta a kaikki tanne?! Kuka taa lla tulee ela- maan? Ehka Ka rja las sa joudumme mak samaan jasen- maksun. Kuka meidat huolii pa ljasperseisina? Lipponen halusi tietaa. -v- Kiintea omaisuus ja a tanne. — M&ksakaa raha s s a . Ka rja las sa pystytamme niilla oman kolhoosin, joku ehdotti. Kolhoosilaiset eivat halunneet suostua niii) yksinker- taiseen ratka isuun , silla itsekukin oli aiko inaan an tanu t yhteiseen talouteer. joko lehman tai parikin, jopa hevo- senkin. Maa ta lousa rtte lin saan to jen mukaan kolhoosin omaisuus oli kaikkien yhteinen. Siksi ta lla ises sa tilan- t e e s s a . jokaisella oli oikeus v aa tia osaansa kiinteistosta. Nikkari tulkkasi Lipposen kysymyksen piirin edusta- jalle. Tama alkoi selittaa, etta Muu rmann in rannikon ky- lista asukkaat ovat jo valmiit lah temaan ja voi kayda niin, etta ei j a a va linnan va raa . Siksi han ehdottikin pi- tam a an kiiretta. Sa a rmann in Erkki pyysi puheenvuoroa: — Kirjoittakaa m inun perheeni. Me lahde taan Karja- laan. E ihan se sivu leivasta vie, siellahan ka svaa v iljaa. Tuttua hommaahan se meille on... ...Lyhyessa a ja s s a oma ka rja oli myyty. Po lkuh in taan . Kukapa osti, kaikkihan lahtivat. J a niin kuuden tena he inakuu ta 1940 vanh a hidaskul- kuinen metsa tyomaan laiva puksutti yli Tulomajoen koh­ ti Mu rma spe raa ku ljettaen siirtolaisia. Nuoria ja ikalop- pu ja matka la isia istui kannella ja haikein mielin katseli rakka ita maisemia. Ikaihmiset ka rsiva t eniten siirtotou- husta. Nuoriile matka oli romantiikkaa. He katsoivat eteen- pain ja odottivat jo ta in erikoista, ennen nakema ton ta , Heille matka oli iloista maisemien muuttoa. Kukapa