Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Sulo ryomi kon tallaan tielle, laahasi pe ra s saan suk- sia. Siina ha tikassa ja la tk in kastuivat. — Voi hyvanen aika sen taan , sinahan olet ihan jaa s - sa! Istu kyytiin, mies komensi. Koneessa istui viela kaksi so tilaspuku ista miesta,. Musta t olka- ja vyoremmit kiilsi- va t valkoisten turkkien paalla. Lieko sitten upseerit epail- leet Sulon selitysta, mutta vanh in komensi ku lje tta jaa , etta nousisi Jy rkk inalla maihin.— Viemme pojan inter - naattiin, silla takaisin kaan tya ei voi kun lumen alia on vetta. — En mina halua in ternaattiin! Laskekaa minut. Sulo koetti selittaa. Miehet vilkaisivat toisiinsa. Kelkka lisasi nopeasti vauh tia ja viidessa minuu tissa kiiti sen ma tkan , minka Sulo oli kulkenut tunn issa . Sulo opasti »pe la s ta jan sa» Mikon asuntoon. Asia selvisi nopeasti. Kylassa oli levolla autokolonna. Majuri m aa r a s i kolonnan komen ta jan vie- m aan pojan Tulomankylaan. — Meilla on kuormat paalla, tam a intti va s taan . — Vie omalla autolla! J a niin Sulo paasi ensimma ista ke rtaa e lamas saan autokyytiin, puhuma ttakaan lumikelkkakyydista, josta han ei ollut uska ltanu t uneksiakaan. Op a s tae s s a an Suloa kotimatkalle Mikko sanoi: — Sano aidillesi, etta lahe ttaa maksun ne lja s ta kuu- kaudesta. Ei se kovinkaan suuri velka ole, mutta vuosi on lopussa ja tilit on s aa tava selviksi. Kaksikymmenta- viisi rup laa kuukaudelta. Talviloma v ierahti nopeasti. Sulo hakkasi j a ajoi kol- hoosista anne tu lla hevosella honkaa ja koivua polttopuik- si kotiin. Toipa jonkun kuorman kouluakin va rten . Van- hoista sa appa is ta ja huopasista ompeli aidilleen jalki- neet. Pyydysti mateita koukuilla j a ampui isan ja ttama lla haulikolla riekkoja. — Kiitos, poikaseni, kylla mina nyt kevaaseen asti na illa pa rjaan . Opihan rauhassa . — Aiti, Mikko kaski maksaa in te rnaa tille ne lja s ta kuukaudesta. — Hyvanen aika, mikset heti sanonut?! Mista m ina ne r ah a t nyt tah an h a ta a n sieppaan! Greeta valitti. Sulolla oli jo kytenyt ajatus, etta v a rm a an aidilla ei ole r ah a a j a kun ei voi maksaa vanhoja velkoja, niin miksi pitaisi tehda uusia, h an ajatteli. — Mina en lahde in teraattiin , Sulo ilmoitti.