Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

menta kilometria han pyyhalsi v a jaa s s a kahdessa tun- nissa riippuen kelista ja siita missa kunnossa oli jaa lla talvitie. Ilta jo pimeni ennen kuin Sulo paasi lah temaan mat- kalle. Onpa pakkanen, poika tuumi, kun laski suksilla jaalle. Vinkka vasta tuu li heti nipisti nena sta jaisilla kyn- sillaan, puraisi poskipaata, tarttui korvanlehteen. Sulo sitoi lakin kiinni leuan alle. Talvitakkia hanella ei ollut. Aidin neuloma villapaita, sekin jo vanha, ja sen paalla pusero tuu len suojana — siina koko talvipuku. Han koetti tempoa oikein olan takaa etta paasisi lampenemaan. Siina han onnistuikin, mutta jalkoja paleli, va rsink in va- semman ja la n isoa va rvasta, jonka oli lapsena leikannut melkein poikki hiekkaan uponneeseen pullonsirpaleeseen astuessaan . Nyt se tuntui jaa tyvan kokonaan. Maystimet pu ristava t, p itaa juosta. Han sieppasi sukset kainaloon- sa ja meni etta lumi tuprusi. Mutta sekaan ei auttanut. Suksien paa lla istuen han riisui nauhakengan . Joo, var- v a s on valkoinen. Han hieroi sita hetken kuivalla vant- tuulla ja tunsi etta kynnen alia pistelee. Ve taessaan suk- kaa ja lk a an s a Sulo vilkaisi kenkaan. He rra je sta s, sehan on sisalta kuurassa! Mita tehda? P a l a t a takaisin? Olen- han jo puolivalissa. Kun ei olisi tuo ta va s ta tuu lta . Mie­ het eivat kesken matkaa pa laa , han rohkaisi itseaan isan sanan lasku lla. J a onhan viela yksi konsti — ve taa toinen sukka kengan paalle. Sita Sulo oli kokeillut jo ennenkin. Oli se hyva etta ei teu raste ttu lampaita. Aiti kutoo 1am- pimia sukkia, poika ajatteli holkatessaan pitkin talvitieta sukset kainalossa. Hetken paa sta han huomasi ilokseen etta lampenee. Nyt voi jo hiihtaakin. Edesta kan tau tu i lentokoneen aani. Minne se yota vasten? Ei, sehan on lumikelkka, joka tulee va s taan . P itaa vaistya tielta ajois- sa, silla se tulee semmoista vauhtia... Valot pu jah tiva t nakyviin Kuivankosken niemen t a ­ kaa ja haikaisivat silmia. Poika kompuroi tiensy rjaan . Samas sa huomasi etta sukset va joava t lumeen, jonka alia on vesi. Ja ise t sukset juu ttu ivat akkia lumisohjoon. Lumikelkasta huomattiin matkalainen. Se pysahtyi, mu t­ ta sen potkuri puhalsi niin kylmaa v ihuria pojan n iskaan etta jos ta ta leikkia olisi jatkunu t viisikin minuuttia niin Sulo olisi hetkessa muu ttunu t jaapuikoksi. — Kuka olet? mies huusi vena jan kielella.— Minne menossa? — Kotiin Tulomaan. — Mista olet tulossa? Tulehan tanne!