Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kinoilia lah itu levaisuudessa voi tapah tua . Suomi yhdes- sa saksalaisten kans sa raken taa Mannerheimin linjaa Leningrad in lahettyvilla ja se ei tieda hyvaa. Eikohan sielta kohta ala pauke kuulua. Suomi ei o ttanu t kuuleviin korviinsa meidan ehdo tusta siirtaa Len ingrad in lahetty- vilta r a ja a lanteen. Neuvostoliitto olisi an tanu t paljon suu- rernman maa-alueen muualta. — Maha halkeaa Suomen pursu illa niin suuresta pa- lasta! Ensio vaitti.— Mu tta a jattele miten tosiaan kay pienelle Suomelle jos Sak sa hyokkaa sen kau tta Neuvos- toliiton kimppuun. Se ja a kuin seinan ja penkin valiin. (Kahden vuoden ku lu ttua Mikko kaatu i Kan talahden suunnalla. S. L.) Sulo oli jo aikoja sitten juonu t Sirkan ta r jo am an teen hillapiirakoiden kanssa. Olisi p itany t kysya, etta mihin sita majoittuu, mu tta miehet va in jauho iva t kansainvali- sia asioita. Sirkka huomasi sen ja sanoi Mikolle: — Annahan Sulolle petivaatteet ja sanky etta paasee levolle. — Ai joo! Anteeksi. Tyohommat meinasiva t unohtua. Ei taa lla viela ke taan ole. Vain kou lun joh taja Paavo Nikkari on paikan paalla. Kaydaanpa s ilmoittautumassa... Alussa oppiminen oli vaikeaa, silla Sulon paa s s a oli taysi sekasotku ja pa ljon oli kerinnyt jo unohtuakin. Eika mikaan ihme: ensimma ise sta kolman teen luokkaan asti han oli opiskellut ump isuomalaisena. Kun ei ymmar- tany t tekstin sisaltoa, niin kaikki oli opittava ulkoa. »Mi- tenkahan minua ope tta ja t ymmarsivat», han ihmetteli jal- keenpain kun alkoi ymma r ta a mita oli p a ah an s a pan tan- nyt alkuvuosina. Sitten kolmas ja neljas luokka suomen kielella ja ta a s ne ljas v en a jan kielella. Vuosi sen jalkeen kolhoosin to issa ja t a a s kouluun, ny t viidenteen luokkaan ja vena jan kielella. Niin nytkin v a s ta toisen neljanneksen aikana alkoi jo tain selvita ja sita mukaa nousivat arvo- lauseet hyviin j a kiitettaviin. Alussa Mikko kysyi: — Miksi et menny t Uu ran kouluun? Siellahan on suomenkielinen kymmenvuotinen keskikoulu. — Enhan mina tiennyt, Sulo tunnusti. — Teidan olisi p itany t muu ttaa sinne kun kotinne jai upo tusa ltaan alle. Nyt on myohaista. Uuden vuoden aa ttona koululaiset lah tiva t talvilomal- le. Toisia vanhemma t tu livat hakemaan poroilla, toisia hevosilla, kuka ta a s hiihti omin neuvoin ku ten Sulokin. Tavallisesti han kavi joka sunnun ta i kotona. Kaksikym-