Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

vuotiaaria hanen olisi pitany t olla kahdeksannella luokal- la ja nyt pitaisi menna viidennelle. — En mene kouluun! han intti aidilleen. — Linnaanko sina ha lua t minut? Greeta kauhtui.— Kato ta ta paperia, han ojensi pojalle kylaneuvoston lei- malla vahv istetun kirjeen. Sulo luki kirjeen, jossa tosiaan ranga is tuk sen uhalla kaskettiin lahettaa poika kouluun. — Miksi he lahettivat vain meille uhkauskirjeen. Mei- tah a n oli toissa vuonna ne ljannes sa luokassa toistakym- men ta oppilasta ja viime vuonna sama m a a r a eika ke taan mu ita pakoteta koulua ja tk ama an . — Sanova t sinua kyvykkaaksi, Greeta hymyili hyvan- tah to isesti.— Entiset opettajasi Mikko Karhu ja Aleksante- ri Tuhkanen .pyysivat minua lahe ttamaan sinut kouluun. Saa lihan minunkin on. J a a n taa s en yksin... Kuka tuo puut metsasta, k an taa veden... A voi voi ta ta elamaa. Tasaisesti jyskytti veneen moottori. Saren in Ensio, tulo- malaisia hankin, ohjaili a lusta Tulomajokea ylos. Mat- kaa Jyrkkinalle oli kaksikymmen ta kilometria. — Mikas on pu rjeh tia kun kivet ja kosket ovat jaa - neet tekoa ltaan syvyyksiin, Ensio puhui tyytyvaisena Su- lolle, ainoalle matka la ise lle ta lla ke rtaa.— Kaksikymmen­ ta inetria on noussu t Tuloman pinta. Kuka osasi pari vuotta sitten kuvitella. Sinne j a iv a t ihana t h iekkarannat, vihreat niityt ja koivikot. Vesi on meidankin kentan paal- la. Me asuttiin Vierukosken alia. Tultiin tanne Suomesta Lokakuun vallankumouksen jalkeen. Olin viela lapsi. Isa kantoi repussa, Ensio kertoi haikein mielin muistellen vaikeaa lapsuu ttaan . — En ole m inakaan kaynyt taa lla sen jalkeen, kun vesi on nostettu. Rann a t ovat a ivan tuntemattomia. Tuol- lako Kuivankosken niemessa Torviset nyt asuvat? — Joo. Sinne he nostivat mokkinsa. Kaunis tuo paik- ka on nytkin eika ole kaukana Tu lomanky lasta. Kolmisen kilometria. L in tume tsa t ja kalavedet v ieressa. Ovat tot- tuneet e lamaan korvessa eika heita saa m illaan maani- teltua kylaan. Omapa on a s iansa . Kuivankosken Anni siina talossa maa raa . »En mene kolhoosiin!» oli kuulem- ma sanonut. Pieni laikka vain oli jaljella entisen Jy rkk inanky lan kentasta. — Jyrki, Jyrkkina... Mistahan sekin kyla on nimensa saanttt? Sulo kysyi.