Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

Kaupungissa on Suomen Pietarin paakonsulaatin Murmanskin toimipiste, joka auttaa kansalaisjarjestoja solmimaan yhteyksia Suomeen. Murmanskissa on jo monta vuotta toiminut luterilainen seurakunta, joka yhdistaa yli 30 henkea, joista suurimmalla osalla on suomalaiset juuret. Vuonna 1995 kaupungin kouluun nro 54 avattiin venalais-suomalainen kielikoulu, joka kuului Lingva-kielikeskukselle. Siella opiskeli samanaikaisesti melkein viisisataa henkea, jotka kayttivat koulusta nimea Pikku Suomi. Oppilaat vierailivat saannollisesti naapurimaassa, asuivat perheissa, kavivat koulua yhdessa suomalaisten ystavien kanssa. Koulutusohjelman oli kehittanyt kielikeskuksen johtaja Lilija Tilene, ja suomen kielen opettajana toimi Natalja Smirnova. Monet hanen oppilaistaan jatkoivat opiskelua Suomen korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Lingva-kielikeskuksen ansiosta heille avautui ovi toiseen maailmaan, suomalaisen kulttuurin ja ihmeellisen suomen kielen hienouksien ja vaikeuksien maailmaan. Alueellisen ystavyysseuran perustamista edelsi joukko monenlaisia tapahtumia. Vuonna 1995 Pietarissa pidettiin Suomi-viikko. Seuraavana vuonna 1996 samanlainen tapahtuma jarjestettiin Karjalan tasavallassa. Hiipinassa pidettiin ystavyysseurojen seminaari, jossa valmisteltiin uutta tapahtumaa eli Lappi-paivia, jotka oli tarkoitus jarjestaa Murmanskissa. Seminaarissa kaytti puheenvuoron Hannu Viranto Helsingista. Han edusti ystavyysseuran johtokuntaa ja piti esitelman Suomi- Venaja-Seuran strategiasta. Karjalan tasavallan Suomen ystavat -seuran kokemuksista kertoi seuran puheenjohtaja Tatjana Klejerova. Nuo kaksi alustusta olivat pohjana keskustelulle, jossa esitettiin aikaisemminkin kuultu mielipide, jonka mukaan paras pohja Pohjois-Suomen ja Murmanskin alueen ystavyyden ja tehokkaan yhteistyon kehittamiselle olisi yhtenaisen alueellisen ystavyysseuran perustaminen. Samoin kuin Karjalassa tama seura yhdistaisi kaikki jo olemassa olevat paikalliset yhdistykset. Seura perustettiin 4. lokakuuta 1997 venalais-suomalaisten ystavyysseurojen kokouksessa. Niita oli siihen aikaan nelja: Kirovskissa, Apatityssa, Kuolassa ja Kantalahdessa. Murmanskin alueen yhdistyksen nimeksi tuli Suomen ystavat -seura. Kokouksessa perustettiin seuran neuvosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin siihen aikaan juristina toiminut Natalia Haikara ja varapuheenjohtajaksi Marina Jolkina, alueen lastenkirjaston varajohtaja. Neuvoston jaseniksi valittiin myos nelja paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Alueelliseen ystavyysseuraan liittyi mm. Murmanskin suomalaisten ja luterilaisten muodostama yhdistys. Seuran juridisena osoitteena oli alueen lastenkirjasto. Saantojen valmistuttua alueellinen ystavyysseura rekisteroitiin virallisesti Murmanskin alueen hallituksen juridisessa hallinnossa. Murmanskin seura piti esimerkkina Karjalan tasavallan samannimista Suomen ystavat -ystavyysseuraa. Karjalan tasavalta perinteisesti pitaa ylla yhteyksia naapurimaahan, jonka kanssa silla on yhteinen raja ja asukkaiden pitkaaikaiset sukulaissuhteet, karjalan ja suomen kielen yhteiset piirteet, laheiset kansanperinteet. Ei ole kulunut kovinkaan paljon aikaa siita, kun rajalla ei ollut piikkilankaa. Ei ollut itse rajakaan, koska Suomi oli osa Venajaa. Murmanskin alueella ei ole samanlaisia pitkaaikaisia ja perinteisia ystavyyssuhteita kuin kaijalaisilla. Lahialueiden kontaktit olivat paljon heikommat. Murmanskin hallinnollisella alueella asuneet pienet suomalaisten ryhmat siirrettiin talvisodan jalkeen kauemmas Neuvostoliiton alueelle aina Sahalinille asti. Karjalaa ja suomea puhuvia alkuasukkaita oli vahan, kestavia kontakteja Pohjois-Suomen kuntien ja kaupunkien seka Murmanskin alueen valilla ei Neuvostoliiton ollut miltei lainkaan. Siksi hallinnollisen alueen