Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

pihojen kunto ja paljon muuta sellaista, mita jokainen ihminen tapaa elamassaan. Monet halusivat tutustua perheiden tapoihin ja perinteisiin, perhejuhlien pitamiseen, arjen elaman jarjestamiseen ja vapaa-ajan viettoon. Tarkeinta oli ehka se, mita venalaiset nakivat Suomessa ja kokivat sen hyvaksi malliksi - se oli suomalaisten suhtautuminen omaan maahansa, omaan kotiseutuunsa. Pohjoisia seutuja ei Suomessa pideta valiaikaisena asuinpaikkana, vaan se on usean sukupolven vakituinen kotipaikka. Murmanskin alueella suuri osa vaestosta ei valitettavasti aio elaa siella koko elamansa ajan. Tama ehka selittaa puolestaan salametsastyksen tapauksia, tulen varomatonta kayttoa metsassa, ympariston saastuttamisen, luonnonvarojen haaskauksen. Ihmiset tunsivat olevansa siella vain valiaikaisesti ja suunnittelivat lyhyen ajan kuluttua muuttoa maan etelaosiin sen jalkeen kun rahaa olisi saatu saastettya tarpeeksi. Tama selittaa suhtautumisen luontoon voiton saamisen valikappaleena. Nahtyaan miten Suomessa maan asukkaat suhtautuvat kotimaahansa, monet ymmarsivat, etta pohjoisessakin voi saada aikaan vakituisen asumisen kannalta otolliset olosuhteet. Enta mika kiinnostaa suomalaisia Venajalla? Vanhempi sukupolvi ikavoi varmaankin nuoruutensa aikoja, jolloin Suomi naytti paljolti samanlaiselta kuin nykyaan nayttavat monet Karjalan tasavallan ja Murmanskin alueen syrjaseudut. Muistan, kuinka eras suomalainen ystava, joka oli kaymassa ryhman mukana Turjan rannikolla, sanoi: ’’Kuin olisin palannut 1930-luvun kotipitajaani!” Enta muut? Mita he haluavat nahda ja mita oppia venalaisilta ystaviltaan? On tunnustettava se tosiasia, etta sodanjalkeisena aikana venalaisia pidettiin Suomessa pitkaan vihollisina, jotka pyrkivat liittamaan Suomen takaisin maahansa ja tekemaan siita yhden osavaltioistaan. Paljon puhuttiin myos Murmanskin alueen tavattomasta ympariston saastuttamisesta. Vesi on juotavaksi kelpaamatonta, monet elintarvikkeet eivat ole syotavia, ilma on niin saastunut, etta on vaikea hengittaa. Kaikki nuo vaitteet olivat perusteltuja, se pitaa tunnustaa. Kun suomalaiset vieraat nakivat Montsegorskn kaivoskaupungin lahistolla pahasti saastuneen aavikon, apatiitti- ja nefeliinipilven Apatityn ylla, tai Imandrajarven likaisen veden, he saivat nahda olleensa oikeassa. Alkuaikoina suomalaiset toivat mukanaan kotoa veden, ruoan ja laiikkeet. Monet vieraat pelkasivat syoda venalaista ruokaa, varoivat kayttamasta juomia tai laakkeita Murmanskin apteekeista. Mutta sita mukaa kun he tutustuivat venalaisten ystaviensa elamaan, heidan suhtautumisensa muuttui vahitellen. Eika siksi, etta he olisivat vain tottuneet, vaan siksi, etta he nakivat, ettei kaikki Venajalla ollutkaan niin kauheaa, kuin mita kirjoitettiin lehdissa. Venalainen ruoka kelpaa hyvin syotavaksi ja on myos maukasta. Puhdasta vetta voi aina ostaa kaupasta ja apteekeissa on hyvia ja tehokkaita laakkeita. Suomalaiset ystavat nakivat, etta Murmanskin alueella tehdaan tyota ympariston tilan parantamiseksi. Kuolan ydinvoimala kuuluu turvallisuuden puolesta Euroopan parhaimpiin. Sen lamminta lauhdevetta kaytetaan kirjolohen kasvatukseen. Severonikel-nimiset nikkeli- ja kuparikaivokset ja sulatot vaihentavat paastoja, ja nykyaan MontSegorskin lahella taas kasvaa puuistutuksia. Yhdessa suomalaisten kanssa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, etta tarkeimmat saasteet tulevat Pohjoismaihin Keski-Euroopasta eivatka Kuolan niemimaalta. Apatit-tehtaiden apatiitti- ja nefeliinijatteiden varastointipaikalle on istutettu ruohoa p6lypilven ehkaisemiseksi. Kaytetaan myos uusia polynestomenetelmia.