Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

itsenaisesti, valtiovalta ei sekaannu niiden toimintaan. Kansalaisjarjestojen toiminta on tapana jakaa 12 eri alueeseen. Tarkeimpia niista ovat kansainvalinen toiminta, kulttuuri, ihmisten perusoikeuksien turvaaminen, ymparistonsuojelu ja hyvantekevaisyys. Suomalaisille ystavyysseuroille oli jo karttunut kokemusta, ja suomalaiset ystavat jakoivat kokemuksiaan meille. Murmanskissa ja Apatityssa pidettiin koulutusseminaareja kansalaisjarjestojen toiminnasta. Niihin osallistui yli sata henkea. Suomi-Venaja-Seuran Pohjois-Suomen piirijarjesto kehitti ja toteutti hankkeen Kansalais-Venaja - demokraattinen kehitys. Tarkoituksena oli opettaa Murmanskin alueen kansalaisjarjestojen aktiivisille toimijoille kansalaistoiminnan muotoja ja menetelmia. Sellaista osaamista tarvittiin, koska jatkossa ystavyysseurat suunnittelivat omaehtoisen toiminnan jarjestamista ja niiden piti maaritella toiminnan tarkeimmat suuntaukset ja sopia vastuualueiden jaosta yhdistysten jasenten kesken. Kansalaispiirit, jotka ryhtyivat ensimmaista kertaa itselleen uuteen tyohon, piti opettaa hyodyntamaan monenlaisia tietoja, kayttamaan niita hyvakseen omia tehtaviaan tayttaessaan. Tama ei tietenkaan tarkoittanut demokraattisissa maissa ja mm. Suomessa kaytettavien kansalaistoiminnan muotojen suoranaista kopiointia. Muiden kokemusten tutkimisen piti antaa virikkeita siihen, etta otettaisiin huomioon olemassa olevat konkreettiset olosuhteet ja noudatettaisiin luovalle toiminnalle ominaista lahestymistapaa. Jo toimintansa alkuvaiheessa Naapurit-paikallisyhdistyksen jasenet tutkivat asiakirjoja Kemin, Tomion ja Keminmaan ystavyysseuroissa, tutustuivat poytakirjojen ja toimintasuunnitelmien tekemiseen seka rahoitustoiminnan vuosikertomusten laatimiseen. Kiinnitimme silloin huomiota siihen, kuinka lyhyita ja selkeita olivat seuran kokoukset, joissa tasmallisesti ja asiallisesti kerrottiin asioiden ydin. Ei ollut pitkaveteisia keskusteluja, koska asialistasta ja paatosehdotuksista sovittiin etukateen. Meista oli hyvin tarkeaa saada tietaa, milla tavoin suomalaiset ystavat rakentavat suhteensa valtiovallan toimielimiin ja joukkotiedotusvalineisiin. Yhteistyo noiden tahojen kanssa on ratkaisevan tarkeaa, jotta voitaisiin tukea ja kehittaa ystavyysseuran toimintaa. Ottaen huomioon naapureiden kokemus, ystavyysseura hyvaksyi jasenekseen paikallisen lehden toimittajan. Lidia Litskevitsh julkaisi saannollisesti juttuja, joissa kertoi yhdistyksen toiminnasta, ja tama puolestaan kasvatti ystavyysseuran suosiota. Nain Kirovskin ja Apatityn kaupunkien asukkaat saivat tietaa ystavyysseuran perustamisesta ja sen toiminnan tuloksista. Ystavien neuvot, jotka koskivat kansalaispiirien kanssa tehtavan yhteistoiminnan vilkastuttamisen muotoja, auttoivat tekemaan paatoksen osallistua yhdistyksen tasolla kansalaiskamarin toimintaan. 1990-luvulla kansalaiskamareita perustettiin ensin Venajan federaation tasolle ja sitten hallinnollisella alueella ja sen piireissa ja kaupungeissa. Niihin kuului kaikkien kansalaisjarjestojen edustajia ja kokouksissa pohdittiin yhteiskunnan elaman ajankohtaisia kysymyksia. Samanlainen neuvosto perustettiin myos Apatityyn. Venaja-Suomi-ystavyysseuran edustajaksi valittiin Galina Lavrits. Valittomia kontakteja paikallisiin valtiovallan toimielimiin pitivat ylla yhdistyksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Emme halunneet, etta kaupunginhallitus myontaisi seuralle rahoitusta, mutta seura sai apua ystavyyskaupunkien valisten suorien yhteyksien perustamisessa. Henkilokohtaisten yhteyksien kehittamisesta suomalaisiin ystaviin oli hy6tya niin venalaisille kuin suomalaisillekin. Teki mieli saada enemman tietoa naapurimaan elamasta: tutustua kansallisruokiin, nahda omin silmin suomalaiskotien sisustus,