Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

5 luku. KAYNNIT NAAPURISSA Nykyaan Suomen-matkat ovat yleistyneet Murmanskin alueen asukkaiden keskuudessa. Toiset kayvat naapurimaassa viikonloppuisin, juhlapyhina tai muuten vain lahtevat vapaa-aikana muutamaksi paivaksi kylaan. Ne, jotka kayvat Suomessa usein, hankkivat monikertaviisumin ja voivat silloin oleskella maassa yhteen menoon 90 vuorokautta. Voi kayda kevattalvella hiihtamassa ja syksylla ihailla ruska-aikaa. Ensimmaiset matkat olivat paasaantoisesti kertamatkoja, ja niihin tarvittiin kutsu, jonka lahettivat Suomi-Venaja-Seura tai ulkomailla asuvat ystavat, tuttavat tai sukulaiset. Ilman kutsua ulkomaanmatka ei onnistunut. Siksi ystavyysseuran jasenyys toi mukanaan tiettyja etuja. Parikymmenta vuotta sitten Venajalla oli vaikea ostaa mitaan arvokasta. Kaikesta oli puutetta, erityisesti henkiloautoista. Niita piti jonottaa pitkaan. Kotimaisen Ladan saivat ostaa vain ne, jotka olivat erikoislistoilla. Ulkomaisista autoista puhumattakaan, joita ei melkein ollenkaan ollut myytavana. Suomesta ostettua Ladaa pidettiin arvokkaana. Autoilijat uskoivat, etta Venajalta ulkomaille vietavat venalaiset autot olivat laadultaan parempia kuin kotimaassa myytavat. Siksi he hankkivat auton mieluummin Suomesta, vaikka se olisikin jo kolme vuotta vanha kaytetty auto, ja silla olisi ollut mittarissa 100 000 kilometria. Tuo piti todellakin paikkansa. Suomessa auto kulki hyvakuntoisia teita pitkin ja sen kunto oli hyva. Suomesta sai myos ostaa aitoja laadukkaita varaosia. Ensimmaiset Suomen-matkat eivat tietenkaan olleet pelkkia ostosmatkoja. Mutta aina teki mieli ostaa jotakin hyvaa, koska kaikki tiesivat, etta suomalaiset tavarat ovat laadukkaita. Venajalle tuotavat suomalaiset tavarat olivat kysyttyja ja menivat hyvin kaupaksi, sittemminkin kun olivat kalliimpia kuin muista maista tuodut. Erityisen hyvia olivat suomalaiset jalkineet. Esimerkiksi Nokia-merkkiset kestavat saappaat olivat kalastajien ja metsastajien suosiossa. Myos trenditietoiset venalaiset naiset ostivat mielellaan muodikkaita suomalaisia saappaita ja olivat tyytyvaisia ostoksiinsa. Samoin seka naisten etta miesten vaatteet olivat hyvin kysyttyja. Shoppailu ei kuitenkaan ollut paaasia. Kun saapui vieraaseen maahan ensimmaisen kerran, oli kiinnostavaa nahda kaikkea uutta ja tuntematonta, mika odotti matkailijoita rajan toisella puolen. Uuteen tutustuminen ja vertaileminen alkoivat heti rajanylityspaikalla ja tullissa. Ensimmaiset matkat toivat mukanaan paljon uusia elamyksia. Teki mieli ottaa kuvia ja tallentaa kaikki videolle, etta voisi sitten kertoa ja nayttaa muille kuvia maasta, joka oli pitkaan ollut monille "rautaesiripim” takana. Ensimmaiset matkat olivat mahdollisia ainoastaan Lotan kautta. Sallan rajanylityspaikkaa viela rakennettiin. Rajalle johtava tie oli huonossa kunnossa, matka kesti kauan ja alkoi pian pitkastyttaa. Mutta kaikki muuttui silmanrapayksessa sen jalkeen kun matkailijat paasivat hyvin varustettuun suomalaiseen tullipisteeseen. Ensimmaiseen matkan varrella olevaan kuntaan eli Ivaloon johti soratie. Osoittautui kuitenkin, etta paallystamaton tie voi olla melkein yhta hyvassa kunnossa kuin asfalttipaallysteinenkin. Matkan varrella sai nahda erilaisia elaimia ja suuria porolaumoja, joita ei Murmanskin alueen teilla nakisi kokonaisessa vuodessakaan. Pohjois-Suomessa metsat ovat samanlaisia kuin Kuolan niemimaalla: manty- ja kuusimetsikkdja. Suomessa niissa ei kuitenkaan nakynyt jalkia metsapaloista, aivan kuin ne olisi jollain tavalla suojattu tulelta. Tien varrella kasvavissa metsissa ei nakynyt ryteikkoa, oli tehty harvennushakkuut, ei ollut heitteille jatettyja puita.