Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

yhdessa kalastamassa ja he aina palatessaan kantoivat kotiin kalasaaliin. Naapurissa asuva venalainen pyysi monta kertaa paasta mukaan, mutta miehet eivat suostuneet. Vihdoin he antoivat luvan tulla mukaan, mutta vain silla ehdolla, etta naapuri pysyy vaiti. Miehet tulivat paikalle ja heittivat onget veteen. Kului tunti, kala ei tarpannyt. Venalainen ei kestanyt vaitioloa ja lausahti: ”Ei Шгрраа!” kului viela yksi tunti, kalaa ei kuulu. Venalainen lausui taas: ”Ei jostain syysta tarppaa”. Ja kun kala vihdoin tarppasi, han huusi: ’’Tarppasi, tarppasi!”. seuraavana paivana miehet taas hakeutuvat kalaan, mutta venalaista he eivat huoli mukaan: ’’Liian paljon lassyttelee.” Loppujen lopuksi osoittautui, etteivat suomalaiset olekaan vaiteliaita, painvastoin monet heista olivat oikein puheliaita. Toiset heista yltyivat joskus puhumaan keskenaan niin, etteivat enaa huomanneet, etta venalainen puhekumppani ei ymmarra mitaan eika enaa edes kuuntele. Ehka he olivat tulleet joistakin kaukaisista paikoista, missa harvoin saattoi jutella, ja tavatessaan toistensa kanssa he sitten iloitsivat mahdollisuudesta keskustella. Suomi-Venaja-Seuran monet jasenet yrittavat oppia venajaa, mika aina ilahduttaa meita. Suomalaisen on yhta vaikea oppia venajaa kuin venalaisen suomea. Heidan on myos vaikea muistaa kaikkia poikkeuksia saannoista, joita venajassa on riittamiin. Mutta erityisen vaikeaa on aantaminen. Suomen kielessa painotetaan alkutavua, mutta venajassa eri sanoissa paino on eri tavuilla. Sita on hyvin vaikea muistaa. Venalaiset oppivat sanojen painon lapsena kielta oppiessaan ja muistavat sen koko elamansa. Mitaan selkeita saantoja ei ole. Monet venalaiset eivat itsekaan ole varmoja siita, miten joitakin sanoja painotetaan oikein. Enta suomalaiset? Tassa yhteydessa tulee mieleen yksi yhdistyksen jasenen kertomus. Han oli kylassa Suomessa ystavansa luona, joka oli jo monta vuotta opiskellut venajaa ja puhui sita aika sujuvasti. Kerran tuli puheeksi kirje, jonka han oli lahettanyt vahan aiemmin Venajalle. Han sanoi sen nain: ”Я вам написАл письмо, получили ли вы его?” (Olen kirjoittanut teille kirjeen, oletteko saanut sen?). Han painotti toista tavua sanassa kirjoittanut, ’’напИсал” eika viimeista niin kuin olisi pitanyt. Vieraat nauroivat ja korjasivat virheen. Suomalainen ihmetteli, mita eroa silla on. Hanelle selitettiin etta hanen lausumansa sana tarkoitti "pissasin”. Kun han ymmarsi virheensa, han nauroi makeasti muiden mukana. Paljon helpompaa oli suomen oppiminen niille, jotka kuuluivat kansalliselta syntyperaltaan suomalais-ugrilaiseen lyhmaan ja osasivat edes vahan lapsena oppimaansa aidinkielta. Eri aikoina ystavyysseurassa oli Inkerin suomalaisia, virolaisia, udmurtteja ja karjalaisia. Karjalan kieli on erityisen lahella suomea, ja yhdistyksessa karjalaa puhui esimerkiksi, Tamara Trifonova, joka pystyi sujuvasti keskustelemaan suomalaisten kanssa. Ne, jotka aikaisemmin asuivat Karjalassa, tunsivat joitakin sanoja, joita tottuivat nakemaan katukuvassa kauppojen, laitosten yms. nimissa. Petroskoissa aikoinaan kyltit olivat kaksikielisia. Siella julkaistaan suomenkielista lehtea ja aikakauslehtea. Karjalan radiossa on suomen- ja karjalankielinen yhden tunnin kestava ohjelma. Kaupungissa on Kansallinen teatteri ja suomalaisen elokuvan viikkoja. Tallainen kielen aktiivinen kaytto edistaa kielen tuntemusta. Viime aikoina on ilmestynyt myos karjalankielisia lehtia ja kirjoja. Karjalan puhekielta kaytetaan tasavallassa laajalti, mutta eri paikoissa puhutaan eri murteita. Mita lahempana Suomi on, sita enemman puheessa tapaa suomenkielisia sanoja ja sanontoja. Ja mita kauemmas mennaan, sita enemman viljellaan venalaista puhetta, vaikka sanoja aannetaankin eri tavalla. Suomen kieli on vaikuttanut myos venalaisten