Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

Koulussa opitun saksan tai englannin kielen kaytto ei yleensa auttanut, koska vierasta puhekielta kouluissa ei silloin opetettu melkein lainkaan, eika koulun taikka korkeakoulun jalkeen monikaan osannut puhua vieraalla kielella. Vieraan kielen oppiminen oli alytonta, kun sita ei kuitenkaan voinut kaytannossa puhua. Kun me aloimme tavata suomalaisia ystavia, selvisi, etta olisi hyva oppia ensin kieli. Se ei ollut helppo tehtava. Suomen kielen opettajia ei ollut Apatityssa eika Kirovskissa. Kaikki eivat pystyneet lukemaan sita itsenaisesti, koska suomen kieli on eurooppalaisista kielista ehka vaikein. Suomen kielessa pelkastaan sijamuotoja on kuusitoista. Yhdyssanoja on niin paljon, ettei niita kaikkia loydy edes sanakirjasta. Saannoissa on poikkeuksia, on erilaisia verbimuotoja ja rakenteita, joita on yleensa mahdotonta kaantaa venajaksi. Alussa oli vaikea loytaa sanan vartalo, joka voi paattya vokaaliin tai konsonanttiin. On verbin vartaloita ja nominien vartaloita, on yksikon ja monikon vartalo. Niista selville paaseminen on taytta tyota! Etsit sanakirjasta sanan vartaloa, mutta sita ei loydykaan, aivan kuin sc olisi vierassana. Piti muistaa vaikeat konsonanttien heikot ja vahvat astcet, kun opettelimme substantiivien taivutusta. Oli kaksi kirjainta, mutta sitten jaljelle jai yksi, tai sitten sekin katosi sanasta kokonaan. Suomen kielessa on 85 substantiivien taivutusmuotoa ja 45 verbien taivutusmuotoa. Ja samalla jokaisesta taivutusmuodosta loytyy kaikki tai melkein kaikki edella mainitut vartalot. On ymmarrettavaa, etta monet yhdistyksen jasenet, jotka sanoivat haluavansa oppia suomea, joko luopuivat siita tai aloittivat joka vuosi aivan alusta, koska eivat edellisen vuoden aikana pystyneet oppimaan suomen kielioppia. Jos taas ei osaa kielioppia, ei pysty rakentamaan lausetta oikein. Monet pelkasivat alkaa puhua suomea, vaikka olivat jo oppineet paljon sanoja. Tuo kielen kayttoon liittyva arkuus johtui siita, etta ihmiset eivat olleet varmoja, etta osaavatko he aantaa oikein ja muodostaa lauseita oikein. Valitettavasti ei usein ollut ketaan, joka olisi voinut korjata heidan virheitaan. Erikoiskoulutuksen saaneita opettajia oli vain yksi, Leonid Jeremejev, joka valmistui Petroskoin valtionyliopiston suomen kielen laitoksesta ja toimi Kuolan tutkimuskeskuksessa tulkkina. Han suostui pitamaan suomen kielen tunteja yhdistyksen jasenille, mutta pian han palasi Petroskoihin. Suomen kielen opettajaa jouduttiin hakemaan uudelleen. Talla kertaa yhdistyksen sellaisten jasenten joukosta, jotka osasivat kielta muita paremmin. Kaikkein aktiivisin suomen tunnetuksi tekemisessa oli Marta Perfilova, jonka avulla monet oppivat kielen alkeita ja pystyivat tulemaan toimeen suomalaisten ystavien ja kollegojen kanssa. Toiset hanen oppilaistaan muuttivat Suomeen vakituisesti ja muistelevat kiitollisina ensimmaista opettajaansa. Jonkin aikaa suomen kielen opettajana toimi Rimma Tarasevitsh, joka oli vetamassa suomen kielen tunteja valinnaisena oppiaineena Apatityn sairaanhoitajaopistossa. Myos Irina Sitdikova yritti toimia kielen opettajana kaytyaan suomen kielen lyhytkurssin Rovaniemella. Kielen oppimisessa tarkeinta on sen kaytto. Siksi suomalaisten vieraiden jokainen vierailu tarjosi hyvan mahdollisuuden haijoitella suomen kielen kayttoa. Voi tietenkin yrittaa oppia kieli nauhurin avulla kuuntelemalla nauhoituksia tai lukemalla kirjoja ja lehtia. Mutta parasta on valiton kanssakayminen kielta aidinkielenaan puhuvien ihmisten kanssa. Venajalla oli yleinen kasitys suomalaisista, etta he ovat vahapuheisia ja pidattyvaisia, joskus heilta ei kuule halaistua sanaa. Tasta naapurikansan ominaispiirteesta on olemassa vitsi. Kaksi maaseudulla asuvaa suomalaista kavi usein