Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

kansalaisten vastaanottamiseen, ja myos ottamaan vastaan suomalaisten lahettamaa humanitaarista apua, auttamaan ja jakamaan sita tarvitseville. Venaja-Suomi-ystavyysseuran Hiipinan yhdistyksen kehitysvaiheissa oli yksi epamiellyttava tapaus. Apatityn kaupungin tuomioistuin antoi 27. tammikuuta 1999 paatoksen lakkauttaa yhdistyksen toiminta oikeushenkilona. Tama paatos annettiin Murmanskin alueen oikeushallinnon vaatimuksesta. Sen mukaan yhdistys rikkoi Kansalaisjarjestoista annettua valtionlakia, kun yhdistys ei esittanyt vuosittain raporttia toiminnastaan. Alueen oikeusosastosta ei tullut seuralle osoitettuja kyselyja, seuralle ei edes ilmoitettu oikeusasian vireille panemisesta. Tuomioistuimen paatos toimitettiin paljon myohemmin, jo sen jalkeen kun valitusaika oli kulunut umpeen. Nama seikat huomioon ottaen yhdistyksen kokous katsoi, etta Apatityn kaupungin tuomioistuimen antama paatos oli laiton. Kokouksen osanottajat paattivat kuitenkin olla valittamatta paatoksesta ja myonsivat sen, etta Hiipinan ystavyysseura joutuu lopettamaan toimintansa oikeushenkilona. Onneksi kaksi vuotta ennen noita tapahtumia perustettiin Murmanskin alueellinen ystavyysseura nimeltaan Suomen ystavat, joka rekisteroitiin Kansalaisjarjestoista annetun lain mukaisesti, jonka valtionduuma hyvaksyi 14. huhtikuuta 1995. Kokouksessa paatettiin, etta toimintaa jatketaan Murmanskin alueellisen jarjeston Apatityn osastona, jonka nimena on edelleenkin Naapurit. Samaan aikaan Kirovskissa pidettiin oma perustamiskokous ja perustettiin Murmanskin alueen Suomen ystavat -jarjeston Kirovskin kaupungin osasto. Kumpikaan organisaatio, joista tuli osastoja, ei enaa ollut velvollinen rekisteroitymaan oikeusosastossa taikka muissa vallanelimissa. Kaikki toimintakertomuksensa ne lahettivat alueelliselle ystavyysseuralle. Tama helpotti huomattavasti yhdistysten toimintaa. Toimintaa jatkettiin koko ajan sita keskeyttamatta tai supistamatta. Naiden muutosten aikoihin Murmanskin alueen Suomen ystavat -jarjeston Apatityn osasto kasitti jo 37 henkea ja yhden kollektiivijasenen, jonka rekisteroity jasenmaara ylitti 40 henkea. Kirovskin osastossa sina vuonna oli jo yli viisikymmenta jasenta. Niinpa virallisesti Kirovskissa ja Apatityssa Suomen ystavien maara ylitti sata henkea. Tassa tarkoitetaan niita yhdistyksen jasenia, jotka virallisesti liittyivat ystavyysseuraan tayttamalla lomakkeen ja antamalla hakemuksen. 4 luku. KIELEN OPPIMINEN YSTAVYYDEN POHJANA Tama luku aloitetaan pienella vitsilla. Kolmikko: venalainen, suomalainen ja koira istuvat veneessa ja ovat menossa kalastamaan. Tekee mieli jutella, mutta kukaan ei osaa toisen kielta, siksi kaikki istuvat vaiti. Sama tilanne oli meillakin ystavyysseurassa: istuimme yhdessa, mutta olimme vaiti. Suomea osasivat vain harvat, yleensa ne jotka olivat syntyperaltaan suomalaisia ja joiden perheissa puhuttiin suomea. He olivat yleensa jo iakkaita ihmisia. Aidinkielen sailyttaminen oli vaikea tehtava, koska Stalinin valtakauden aikana ’’vierasta” kielta kayttavia vainottiin. Monet yrittivat salata suomalaisen syntyperansa. Lapset eivat yleensa suostuneet puhumaan aidinkieltaan eivatka kertoneet muille olevansa suomalaisia.