Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

Mudrova, Tamara Trifonova ja Valentina Kazakova. Vieraat, jotka kavivat tapaamassa venalaisia ystaviaan, muistavat varmaankin ne maukkaat piirakat, joita Galina Lavrits paistoi ja tarjosi heille matkaevaaksi. Yhdistyksen toiminnan erityisen tarkeana osana oli sen alkuvuosina rajanylityksen jarjestaminen Sallan rajanylityspaikan kautta. 1990-luvulla sita vasta rakennettiin eika sita viela avattu matkailijoille. Luvan saamiseksi papereihin piti saada usean virkamiehen allekirjoitus. Ensin kaupunginhallitukseen lahetettiin hakemus, johon liitettiin matkailijaryhman luettelo ja jokaisen yhteystiedot. Sitten tuo lista toimitettiin alueen hallintoon, sen allekirjoitti varakuvernoori ja lista toimitettiin Murmanskiin alueen rajavartioston johdolle. Sen jalkeen paperi toimitettiin Alakurtin rajavartio-osastoon ja sielta rajanylityspaikalle. Tama oli ponnistuksia vaativa tyo, jota valvoi sen kaikissa vaiheissa yhdistyksen varapuheenjohtajana ollut Viktor Lavrits. Han tunsi henkilokohtaisesti kaupunkien ja alueen johdon ja han osasi organisoida asioita, minka ansiosta han aina onnistui saamaan ajoissa luvan ylittaa valtionraja Sallan rajanylityspaikalla. Tuota lupaa kayttivat seka suomalaiset ryhmat Venaja-matkan aikana etta venalaiset matkustaessaan Suomeen. Yhdistyksessa on sailynyt laaja arkisto, jossa sailytetaan rajanylitysta koskevaa kirjeenvaihtoa. Se antaa kuvan siita, kuinka vaikea prosessi oli ja kuinka valtava oli tyo, jota Viktor Lavrits teki. Han on valitettavasti poistunut keskuudestamme muutama vuosi sitten, mutta muisto hanesta elaa ystavyysseuran jokaisen jasenen sydamessa niin Suomessa kuin Murmanskin alueellakin. Kun Naapurit-yhdistys perustettiin, se rekisteroitiin osoitteeseen: Apatity, Lenininkatu 24. Se kuitenkin toimi eri paikassa. Jarjestolla ei ollut omia tiloja, joten kokouksia jouduttiin pitamaan eri paikoissa. Kuitenkin jo vuoden kuluttua toiminnan alkamisesta yhdistyksen kayttoon annettiin Lenininkadun varrella lahella monitoimitaloa olevan kirjaston tilat. Kirjastonjohtajana toimi silloin ansioitunut kulttuuritoimihenkilo Larisa Gladina. Hanen kunniakseen kirjasto nimettiin myohemmin, kun siita tuli museokirjasto. Kirjaston toimitiloissa pidettiin yhdistyksen jasenten kokouksia, neuvoston istuntoja, suomen kielen tunteja, tapaamisia suomalaisten ystavien kanssa ja iltamia. Siella jarjestettiin monta kertaa Kalevala- eepokselle omistettu juhla, jarjestettiin suomalaisen kirjallisuuden nayttelyja ja Suomi- aiheisten lasten piirrosten nayttelyja. Kirjaston henkilokunta auttoi aktiivisesti tapahtumien jarjestamisessa. Nykyaan yhdistyksen jasenet muistelevat mielellaan niita aikoja ja kirjastossa pidettyja tilaisuuksia. Vuoden 1995 alussa Venaja-Suomi-ystavyysseuran Hiipinan yhdistyksessa perustettiin kaksi erillista osastoa: Apatityn ja Kirovskin osastot. Niista tuli taysin itsenaisia, niilla oli omat postiosoitteensa, toimintasuunnitelmansa ja rahoituksensa. Kirovskin osaston puheenjohtajaksi valittiin Tamara Vasjura ja Apatityn osaston puheenjohtajaksi tuli Leri Kazakov. Samanaikaisesti osastot sitoutuivat toimimaan erikseen ja yhdessa Venaja-Suomi-ystavyysseuran Hiipinan yhdistyksessa ja vahvistivat valmiutensa olla yhteistyossa Suomi-Venaja-Seuran paikallisyhdistysten kanssa. Kumpikin osasto tiedotti noista muutoksista kaupunginhallituksille ja jarjesti niiden edustajien kanssa neuvottelut, jotka koskivat ystavyysseuran toimintaa ja sen erillista ja yhteista toimintaa. Kaupunkien hallinto suostui tukemaan yhdistysten toimintaa ja suunnitelmien toteuttamista. Yhdistykset puolestaan sitoutuivat auttamaan kaupunkihallintoja tekemaan asiakirjojen kaannoksia suomesta venajaan ja venajasta suomeen, ottamaan osaa suomalaisten delegaatioiden, turistiryhmien ja eri