Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

Vuonna 1994 Tornion ystavyysseura toimitti Kirovskin lastenkotiin nro 4 eran lasten polkupyoria. Ne olivat enimmakseen kaytettyja, mutta oikein hyvassa kunnossa olevia pyoria, jotka oli tarkoitettu seka pienille etta teini-ikaisille lapsille. Sisaoppilaitoksessa asuvat pienet kasvatit, joilta puuttui vanhempien hella huolenpito, olivat vilpittoman iloisia ja kiitollisia saadessaan tuollaiset lahjat ja nahdessaan ulkomaisten vieraiden olevan kiinnostuneita heista. Lahjan oli jarjestanyt ystavyysseuran puheenjohtaja Seppo Kinnunen, ja polkupyorien keruussa ja toimittamisessa rajan yli hanta auttoivat useat henkilot. Tassa yhteydessa tekee mieli mainita ennen kaikkea Tauno Kantola ja Taisto Oukka, kaksi erittain hyvantahtoista miesta, jotka ovat jo valitettavasti poistuneet luotamme. Samana vuonna 1994 Suomi-Venaja-Seura vietti 50-vuotisjuhliaan. Tarkeimmat tapahtumat jarjestettiin Suomen Kuusamossa ja Leningradissa Venajan alueella. Murmanskin alueella juhlaa vietettiin seka alueen keskuksessa Murmanskissa etta Kantalahden kaupungissa. Siihen osallistui myos ystavyysseuran Naapurit- paikallisyhdistys. Yhdistyksen delegaatio otti osaa juhlallisuuksiin. Kokouksissa paikallisyhdistykset kertoivat seikkaperaisesti toiminnastaan, siita miten ne suunnittelevat toimintaansa, milta niiden toimintasuunnitelma nayttaa ja mita raportteja ne joutuvat tekemaan valvontaelimille. Tieto osoittautui hyvin hyodylliseksi, kun me suunnittelimme omaa toimintaamme. Mainittakoon myos, etta jo ensimmaisen vuoden aikana suomalaisia oli mukana joissakin Naapurit-yhdistyksen kokouksissa. Se oli hyvin tarkeaa vasta perustetun jarjeston toiminnan kannalta, koska siita puuttui viela kokemusta tallaisesta kansalaistoiminnasta. Tapaamisissa tehtiin ehdotuksia yhteisen toiminnan jarjestamisesta, ja jos se onnistuu, siita olisi epailematta hyotya. Samana vuonna kun yhdistys perustettiin, Apatityssa pidettiin ensimmaista kertaa Kivikukka-niminen nayttely ja markkinat. Se jarjestetaan nykyaan joka vuosi talvisin, ja siita on tullut tavallaan kaupungin kayntikortti. Tassa nayttelyssa on esilla laajalti erilaisia kivesta ja kivimurskasta tehtyja esineita, joita voi myos ostaa. Samanaikaisesti jarjestetaan viihdeohjelmaa. Osallistujia viihdyttavat vierailevat esiintyjat ja laulu- ja tanssiryhmat. Jarjestetaan konsertteja, taidemaalareiden ja kasityotaiteilijoiden nayttelyja, runoiltoja ja paljon muuta. Kivikukka-tapahtumaan tulee paljon vieraita seka Murmanskin alueen kaupungeista etta muualta Venajalta. Siella kay myos aika paljon ulkomaalaisia, useimmiten suomalaisia. Paikalliset lehdet kertovat saannollisesti nayttelysta ja markkinoista ja arvioivat sen roolia ystavyyssuhteiden kehityksessa ulkomaisten vieraiden kanssa. Seuraavassa on lainaus eraasta lehtijutusta, joka julkaistiin nayttelyn alkuaikoina: ”Ei ole mikaan ihme, kun Apatityn ja Kirovskin kaduilla nakee kavelevan ulkomaalaisia. He kayvat ostoksilla, tutustuvat nahtavyyksiin ja kayvat kylassa ystavien luona. Suomalaisia on onnistanut eniten, koska heilla on kaupungissa tuttavia Suomen ystavat -jarjeston Naapurit- osastosta”. Yhdistyksen jasenten hyvaksi tavaksi tuli suomalaisten vieraiden majoittaminen ja auttaminen. Kivikukka-nayttelyyn saapui aina yli 40 vierasta lahialueen useista suomalaisista kaupungeista. Matkailijoiden saapuessa syntyi yleensa vaikeuksia majoituksen ja ruokailun jarjestamisessa. Kukaan heista ei kuitenkaan jaanyt ilman majapaikkaa, ja se oli yhdistyksen jasenten ansiota. He pitivat seuraa vieraille heidan ollessaan Apatityssa. Monet suomalaiset panivat merkille yhdistyksen ensimmaiseen kokoonpanoon kuuluneiden ihmisten vieraanvaraisuuden ja sydSmellisyyden ja muistavat sellaiset nimet kuten Marta Perfilova, Ljudmila