Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

Astafjeva, jotka ensimmaisina liittyivat yhdistyksen jaseniksi, halusivat oppia vanhempiensa kielta. Yhdistyksen perustamisen virikkeena olivat ensimmaiset Suomen-matkat, tutustuminen Suomi-Venaja-Seuran Kemin ja Tomion kaupunkien paikallisyhdistyksiin ja yhteistoiminta suomalaisten kollegojen kanssa. Yhdistyksen perustamista edistivat myos ne muutokset, joita tapahtui kansalaistoiminnassa sen jalkeen kun Neuvostoliitto hajosi ja perustettiin eri valtio, Venajan federaatio. Entisen hallinnon aikana tuskin olisi ollut mahdollista perustaa kansalaisjarjestoa, jonka oli maara toimia yhdessa ulkomaalaisten kanssa ilman valvontaelinten lupaa. Tassa tapauksessa aloite tuli alhaalta pain, eika millaan valtiovallan elimella ollut siina osaa eika arpaa. Kokouksen osanottajissa ei ollut ainuttakaan virkamiesta eika kaupunginhallituksen taikka valtuuston jasenta. Johtoelimen vaalit olivat taysin vapaat, johtokuntaan valittiin viisi yhdistyksen jasenta. Puheenjohtajaksi valittiin Tatjana Jeremejeva, varapuheenjohtajiksi Viktor Lavrits ja Leri Kazakov, johtokunnan jaseniksi Svetlana Kalinina ja Valentina Harginen. Kuitenkin aika pian jouduttiin valitsemaan uusi puheenjohtaja, koska Jeremejeva muutti pois kaupungista ennen kuin ehti edes aloittaa toimintaansa yhdistyksessa. Seuraavaksi pidetyssa yhdistyksen kokouksessa johtokunta korvattiin neuvostolla, ja sen puheenjohtajaksi valittiin Kazakov. Jo heinakuussa 1993 Hiipinan yhdistys rekisteroitiin Murmanskin alueen hallituksen oikeusosastossa. Kansalaisjarjeston rekisterointitodistuksessa luki: ’’Kirovskin ja Apatityn alueen asukkaiden ja Suomen asukkaiden valisen yhteisymmarryksen, ystavyyden ja yhteistyon edistaminen”. Ystavyysseuramme saannoissa, jotka myos rekisteroitiin alueen oikeusosastossa, mainittiin etta yhdistyksen tehtavana oli edistaa henkilokohtaisia ja ammattikuntaan liittyvia ihmisten valisia suhteita, tutustuttaa Venajan ja Suomen kansalaispiirit toistensa historiaan, kulttuuriin, kansojen elamaan ja tapoihin. Yhdistyksen jasenet ehdottivat heti ensimmaisessa kokouksessa niin paljon erilaista toimintaa, ettei kaikkia toiveita voitu toteuttaa. Joistakin suunnitelmista jouduttiin luopumaan, ja jotkut siirrettiin myohempaan ajankohtaan. Monia asioita tehtiin saannollisesti joka vuosi. Heti alkuaikoina tarkeimmaksi nousi kielen opiskelu, suomenkielisten kirjojen keruu ja kirjaston perustaminen seka audio- ja videomateriaalien keraaminen. Joulusta tuli perinteinen tapa. Sita juhlittiin yhdessa suomalaisten kanssa gregoriaanisen kalenterin mukaan 24. ja 25. joulukuuta. Monet ilahtuivat siita, etta saivat pitaa naita pyhia kahdesti. Kalevalan paivaa juhlittiin saannollisesti, ja tahan juhlaan osallistui koululaisia. Suomalaisen kulttuurin paivaa vietettiin joka vuosi, ja yhdistyksen jasenet keraantyivat usein maistelemaan suomalaisen keittion ruokia, joita joku jasenista laittoi esimerkiksi kansainvalisena naistenpaivana 8. maaliskuuta. 1990-luvulla paljon aikaa meni siihen, etta otettiin vastaan ja jaettiin humanitaarista apua, jota saapui Suomesta. Myotatuntoiset suomalaiset naiset tiesivat vaikeuksista, joihin monet venalaiset perheet joutuivat Venajalla. Naiset toivat tullessaan Apatityyn ja Kirovskiin vaatteita, jalkineita, keittiotarvikkeita ja muita tavaroita, joita vahavaraiset perheet saattoivat tarvita. Yhdistyksen jasenet antoivat tavaroita paitsi perheilleen myos tuttavilleen ja naapureilleen, jotka olivat erityisen tuen tarpeessa. Hyvin paljon humanitaarista apua, tavaroita ja joskus myos elintarvikkeita saapui Kemista, Tomiosta ja Keminmaasta Suomi-Venaja-Seuran jasenilta.