Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

asiantuntijaa Napapiirin kasvitieteellisesta alppipuistosta. Heidan tulkkinaan toimi Juri Petrov, syntyperaltaan suomalainen mies, jonka tyopaikka oli Apatit-tehtaassa. Matka tehtiin Kirovskin kaupungin jarjestamalla pikkubussilla. Tomioon oli pitka matka, joka kulki Kuola - Lotta - Ivalon kautta. Matka kesti kauan. Mutta heti ylitettyaan rajan kaikki delegaation jasenet, jotka olivat Suomessa ensimmaista kertaa, ihastuivat nakemastaan niin, etteivat enaa huomanneet pitkan matkan rasituksia. Vieraat sijoitettiin Tomiossa ammattiopiston asuntolaan, missa asuin- ja tyoskentelyolot olivat kuin hyvassa hotellissa. Samassa paikassa taiteilijat opiskelivat. Vesivarimaalauksen tyopajan piti ruotsalainen opettaja. Opiskelijoita oli kymmenkunta henkea: ruotsalaisia, norjalaisia, suomalaisia ja venalaisia. Kasvitieteellisen puutarhan asiantuntijat otti vastaan Tornion paapuutarhuri Raimo Lindkvist. Han naytti vieraille kaupungin nahtavyydet ja puistot, kaytti tutustumassa erinomaiseen arboretum-puulajipuistoon. Han kaytti venalaisia vierailulla yrityksessa, joka hoiti kaupungin viherrakentamista. Siella he ihailivat valtavan isoa visakoivua ja korkeita euroopanmantyja. Lahella kaupunkia vieraat nakivat monta eksoottista puulajia ja harvinaisen kasvin, tikankontin, joka oli silloin—taydessa kukassa. Venalaiset vieraat nakivat ensimmaista kertaa, milta nayttaa hyvin hoidettu metsa. Taidemaalarit piirsivat silla aikaa harjoitelmia ja oppivat vesivarimaalauksen menetelmia. He kertoivat jalkeenpain, etta kurssilla heille annettiin tehtava piirtaa kuva Apolloa esittavasta alastonmallista. Venalaiset taiteilijat, lahinna nuoret naiset, eivat jostain syysta pitaneet mallista. He vaittivat, etta Kirovskin kaivostyolaisten joukosta he loytaisivat paremman mallin. Joka tapauksessa he tekivat tyota kaskettya. Viisi paivaa kestaneen opiskelun jalkeen jarjestettiin tehtyjen maalausten nayttely. Nayttely sijoitettiin opiston valoisaan ja tilavaan juhlasaliin, ja se heratti kiinnostusta yleisossa. Sinne oli vapaa sisaanpaasy. Heti kun astui saliin, saattoi erottaa venalaisten taiteilijoiden maalaukset. Ne olivat paljon varikkaampia ja elamaniloisempia kuin useimmat seminaarin pohjoismaisten osanottajien harjoitelmat. Venalaisilla itse Apollokin oli urhoollisempi kuin muilla. Mutta se oli vain osoitus siita, etta taiteilijoiden tyylit erosivat toisistaan. Muuten kaikki maalaukset olivat omaperaisia ja kiinnostavia, ja jokainen osanottaja sai oppiajotain uutta ja sai tutustua kollegoihinsa maalaustaiteen alalta. Jazzfestivaalin loppukonsertti pidettiin avolavalla Torniojoen saarella, jonne paasi siltaa pitkin. Vaikka ilma oli viilea, saarelle tuli paljon katsojia. Konsertti oli erinomainen, koska muusikot osoittautuivat korkean luokan mestareiksi. He saivat soittimistaan irti kaiken, mihin vain pystyivat. Kirovskista saapuneiden vieraiden seurassa oli aina joku isantavaen edustaja, kaupunginhallituksen edustaja tai Suomi-Venaja-Seuran piirijarjeston jasenia. Piirijarjeston puheenjohtajana toimi silloin Seppo Kinnunen. Tuollainen huomionosoitus oli paikallaan, koska kaikki delegaation jasenet olivat ensimmaista kertaa Suomessa. Venalaisryhman lahtiessa paluumatkalle sen mukana oli kaksi suomalaista. Kirovskin kaupunginjohdon kutsusta Hiipinaan lahtivat Raimo Lindkvist ja Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan varajohtaja Mirja Siuruainen. Nain ollen kaupunkien ystavyyssuhteet antoivat mahdollisuuden perustaa myos alan ammattilaisten valisia suhteita, joista tuli my6hemmin pohjoisten kasvitieteellisten puutarhojen useita vuosia kestaneiden kontaktien perusta. Yhteisty6 oli muutamassa vuodessa tuonut huomattavia tuloksia niin tutkimustoiminnassa kuin kaytSnnossakin. Napapiirin kasvitieteellisen alppipuiston kokoelmat saivat useita uusia kasveja. Apatityssa ja Kirovskissa pidettiin Suomesta