Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

2 luku. YSTAVYYSSUHTEIDEN ROOLI Maailmansodan jalkeisina vuosina kansainvalinen yhteiso alkoi kehittaa maiden valille ystavyyssuhteita. Perustettiin Yhdistyneet kansakunnat -organisaatio, joka otti tehtavakseen toimia valittajana syntyvien konfliktien ratkaisemisessa aina kun syyna olivat uskonnolliset tai etniset erot tai pyrkimykset vallata toisen maan alueita. Valtioiden valille alettiin solmia hallitusten valisia sopimuksia, jotka koskivat monia aloja ja auttoivat vakiinnuttamaan poliittisia, taloudellisia, kulttuuri- ja muita suhteita. Samanaikaisesti syntyi ajatus samantapaisten suhteiden perustamisesta eri kaupunkien ja taajamien valille. Valtioiden perustama erityiskomissio maaritteli ystavyyskaupungin statuksen, ystavyyssuhteiden muodon ja kehitti niiden toimintatapoja. Talla tavalla loysivat toisensa ystavyyskaupungit Murmanskin alueella ja sen rajanaapurissa Pohjois-Suomessa. Murmanskin ystavyyskaupungiksi tuli Rovaniemi, Kirovskin pariksi muodostui Tomio, Apatityn pariksi Keminmaa ja Kantalahdelle (Kandalakshalle) Kemijarvi. On vaikea sanoa, milla tavalla parit maariteltiin, mutta joissakin tapauksissa valinnan logiikka on epaselva. Esimerkiksi suomalaisen Kemin kaupungin ystavyyskaupungiksi tuli Volgograd, jonka kanssa oli vaikea kehittaa suhteita pitkien valimatkojen ja historiallisesti muotoutuneiden kontaktien puuttumisen takia seka taloudellisten potentiaalien erilaisuuden takia. Myos toista ystavyyskaupunkiparia ei oikein onnistanut: Apatity-Keminmaa. Ensiksi mainittu kehittyi teollisuus-, tutkimus- ja kulttuurikeskuksena. Kaupungin asukasluku ylitti 100 000 henkea. Keminmaassa taas asui noin 6 000 asukasta, eika se ollut kaupunki, vaan kunta, jossa oli vain yksi teollisuuslaitos eli vesivoimala. Ehka naista suurista eroista johtuen tai mahdollisesti noiden kuntien johtohenkiloiden syysta ystavyyssuhteita ei alkuvaiheessa syntynyt, eika kehitysta tapahtunut edes sopimusten solmimisen j alkeen. Useimmissa tapauksissa suhteet edistivat kuitenkin ystavyyden lujittamista kaupunkien valilla, ja tassa mielessa mainittakoon ennen muuta Kirovskin ja Tomion kaupungit. Nuo kaupungit olivat aika lahella toisiaan teollistumistason, asukasluvun, oppi- ja kulttuurilaitosten maaran osalta. Kaupunkien johto ei ainoastaan kirjannut paperille toistensa sitoumuksia, vaan kaukonakoisesti antoi mahdollisuuden myos toteuttaa suunnitelmat ja sitoumukset. Kaupunkien valilla alkoi saannollinen valtuuskuntien, taideryhmien ja urheilujoukkueiden vaihto. Toistensa luona vierailuilla kavi seka kaupunkien johtajia ja toimihenkiloita, etta luovan tyon tekijoita, tutkijoita ja eri yritysten edustajia. Kaupunkien hallinto auttoi heita tekemaan asiapaperit, saamaan viisumit, antoi heidan kayttoonsa ajoneuvoja ja palkkasi tulkkeja. Tarkea rooli suhteiden kehittamisessa kuuluu Pohjoiskalotille, joka loi puitteet kolmen Pohjoismaan - Noijan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosien seka Venajan Murmanskin alueen - yhteistoiminnalle seka sosiaalisten ja ymparistoongelmien ratkaisemiselle ja kulttuurisuhteiden kehittamiselle Pohjois-Euroopassa. Eri maissa jarjestettiin laajoja tapahtumia, joita maiden hallitukset tukivat ja joille ne myonsivat rahoitusta. Tama auttoi jarjestamaan saannollisia matkoja naapurimaihin, ja ihmisille syntyi henkilokohtaisia siteita. Seuraavaksi kerrotaan eraasta tallaisesta matkasta. Pohjoiskalotin puitteissa Tomioon jaijestettiin 1990-luvun alussa juhla, jonka ohjelmassa oli kaksi paatapahtumaa: jazzfestivaali ja Pohjoismaiden taidemaalareiden tyopaja. Kirovskista tuli ystavyyskaupunkiin kaksi taidekoulun opettajaa ja kaksi