Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

paikallisia asukkaita, jotka tarjosivat hanelle palkkioksi karjalanpiirakoita, kuten suomalaiset historioitsijat kertovat. Suomen senaatti P. Svinhufvudin johdolla toivoi, etta bolsevikkivalta ei kesta kauan. Senaatti julisti jo 6. joulukuuta 1917 itsenaisen tasavallan. Saman vuoden joulukuun lopussa Pietariin saapui senaatin puheenjohtajan johdolla delegaatio. Se pyysi tunnustamaan itsenaisyyden, mutta kansankomissaarien neuvosto ei ottanut alkuperaista asiakirjaa vastaan. Vasta kun siihen toistamiseen oli tehty muutoksia, vuoden 1917 viimeisena paivana se hyvaksyttiin virallisesti. Lenin, Trotski ja Stalin allekirjoittivat sen 4. tammikuuta 1918. Suomessa on vaalittu muistoa Leninista ja hanen roolistaan itsenaisyyden saamisessa. Maan poliittisessa elamassa on ollut voimakas vasemmistovirtaus. Hyvin pitkaan eduskunnassa sita on edustanut Sosialidemokraattinen puolue ja Vasemmistoliitto, jotka saivat vaaleissa yhteensa kolmanneksen aanista. Naapurit-paikallisyhdistyksen jasenet muistavat hyvin Aamo Olavi Laakson, joka on pitkaan johtanut Kemin kaupungin ystavyysseuraa. Han oli kommunisti ja uskoi vilpittomasti niiden ajatusten voimaan ja oikeudenmukaisuuteen, jotka olivat tuoneet ilmi maailman kommunistisen liikkeen alullepanijat Karl Marx, Friedrich Engels ja Vladimir Lenin. Han kerasi aineistoa, joka kuvasi Neuvostoliiton aikaista Murmanskin aluetta. Kun Neuvostoliiton hajottua kommunismin perusteet jarkkyivat ja niilta riistettiin kunnia, kuten venalaisilla on tapana sanoa, monet heittivat pois ne esineet, jotka olivat ominaisia maan Neuvostoliiton aikaisen kauden elamalle. Arska (kuten hanta kutsuivat hanelle laheiset ihmiset) ei heittanyt, vaan kerasi rintamerkkeja, viireja, Leninin pienoisveistoksia, kirjoja, julisteita ja paljon muuta, mika tavalla tai toisella liittyi proletariaatin johtajan nimeen. Monia esineita han sailytti kotonaan, ja luovutti kaikkein arvokkaimmat kappaleet Tampereen Lenin-museolle. Valitettavasti venalaiset unohtavat nopeasti historiallisen menneisyytensa ja sopeutuen uusiin oloihin tarkastelevat menneita tapahtumia toisesta nakokulmasta, korvaavat nakemyksensa painvastaisilla. Se, mita hetki sitten pidettiin oikeudenmukaisuuden perikuvana, muuttuu muutaman vuoden kuluttua ikaan kuin utopiaksi ja hairahdukseksi. Yhteiskunnan olomuotona ollutta sosialismia alettiin pitaa ihmiskunnan rappeutumisena, ja kommunismia haaveena, joka ei voinut toteutua. Tama sai monet ja ennen muuta nuoret ihmiset erkanemaan kaikesta, mika jollain tavalla muistutti Leninista, hanen taistelutovereistaan ja neuvostovallasta. Mutta palataanpa Neuvostoliiton aikaiseen elamaan. Vuoden 1918 ensimmaisen puoliskon tapahtumat olivat nuoren Suomen tasavallan kannalta traagisia. Maassa alkoi sisallissota. Samoin kuin venalaiset, suomalaiset jakautuivat ’’valkoisiin” ja ’’punaisiin”. Vastasaavutettu itsenaisyys saattoi olla vaarassa. Maan etelaosa joutui punaisten valtaan, hallitus pakeni Vaasaan. Saatuaan apua keisarilliselta Saksalta se muodosti joukkoja, jotka Gustav Mannerheimin johdolla toukokuussa 1918 palauttivat rauhan maahan. Mannerheimista tuli valtion valiaikainen paamies. Englanti ja Yhdysvallat tunnustivat maan itsenaisyyden. Vuonna 1920 Suomen ja Neuvosto-Venajan valiset suhteet muuttuivat jalleen normaaleiksi. Maan itsenaisyys joutui uhanalaiseksi seuraavan kerran talvisodan aikana, jonka Neuvostoliitto aloitti marraskuussa 1939. Tama historiallinen kausi vaikutti hyvin negatiivisesti maittemme valisten suhteiden tilaan. Nykyaankin monet aarimmaismieliset poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat kayttavat sita hyvakseen. Niilia on tarkoituksenaan tilanteen karjistaminen seka suomalaisten ja venSlaisten