Казаков, Л. А. Соседи = Naapurit : общество дружбы двух народов / Лерий Казаков. - Апатиты : Издательство Кольского научного центра РАН, 2013. - 101 с. : ил., портр.

muuttaa asumaan muualle kotikonnuiltansa. Isojen ja pienten erimielisyyksien takia syntyy monenlaisia konflikteja, jotka johtavat usein traagisiin seurauksiin. Niista kauhein on sota. Sodassa kaatuu viattomia ihmisia, jotka joutuvat vedetyksi sotaselkkauksiin lyhytnakoisten poliitikkojen takia. Maailmanhistoriasta loytyy useita surullisia esimerkkeja siita, kuinka laittomien aluevaltausten takia on syttynyt pienia ja suuria sotia. Niiden seurauksena historiallisesti vakiintuneita valtionrajoja on siirretty. Nuo vakivaltaiset uusjaot ovat tuhonneet kantavaeston vuosisatoja vanhat suhteet. Monet sukulaiset jaivat rajan eri puolille, toisista tuli vieraita omassa maassaan. Sotilaat joutuivat ase kadessa sotimaan omaa kansaansa vastaan, samaa kansallisuutta olevia ihmisia vastaan. Konflikteja on ollut myos meidan kansojemme valilla. Venalaiset ja suomalaiset ovat jo useita vuosisatoja asuneet vierekkain Fennoskandian luoteisosassa samalla kasvillisuus- ja ilmastovyohykkeella. Huomattavan suuri osa aluetta sijaitsee napapiirin pohjoispuolella. Kivikkoisten ja soistuneiden maiden kayttoonotto on vaatinut suuria ponnistuksia, ja vain uutterat ihmiset pystyivat kasivoimin luomaan talla karulla maaperalla ja kylmassa ilmastossa ihmiselamalle suotuisat olosuhteet. Venalaiset asettuivat yleensa asumaan meren rannalle. He saivat elantonsa kalastuksella ja metsastyksella seka pitivat karjaa, mutta eivat viljelleet maata. Suomalaiset kuivattivat soita, raivasivat kantoja hakkuualueilta ja kyntivat peltoja, joilla kasvattivat vihanneksia kylmassa ilmastossa. He niittivat heinaa karjan rehuksi, jotta ihmisilla ja elaimilla olisi ruokaa pitkan talven varalle. Asutus on kaikkialla pohjoisessa harvaa. Pohjois-Suomessa vaestontiheys on vielakin 10 asukasta maapinta-alan neliokilometria kohden. Viime vuosisadan alussa se oli enintaan 2-3 asukasta. Venajan pohjoisosan asutus oli sitakin harvempaa. Kylia oli vain mereen laskevien jokien suistoissa, ja ne sijaitsivat kymmenien kilometrien paassa toisistaan. Historiallisessa mielessa meidan kansoillamme ei ole koskaan ollut syyta kaunaan ja vihamielisyyteen. Sen jalkeen, kun Suomen kansa irtautui Ruotsin vallasta, sen alue oli osana Venajan valtakuntaa, ja taalla pohjoisessa ei ollut rajaa maiden valilla. Venalaiset ja suomalaiset asettuivat asumaan sinne, minne halusivat. Maata ja metsaa riitti kaikille, eika kukaan pyrkinyt niita valloittamaan. Kumpikin kansa valitsi vapaaehtoisesti asuinsijakseen perapohjolan ja joutui kamppailemaan eloonjaamisesta vaikeissa luonnonolosuhteissa kaukana kansojensa tarkeista asutuskeskuksista. Kanssakaymista vaikeutti tietenkin kielten erilaisuus. Mutta siina tulivat avuksi karjalaiset ja saamelaiset, joilla oli laheiset suhteet seka suomalaisiin etta venalaisiin. Karjalaiset ja saamelaiset osasivat suomea ja lisaksi ymmarsivat aika hyvin venajaa. Valtionraja perustettiin kansojemme valille sen jalkeen, kun vuonna 1917 Suomi tuli itsenaiseksi. Alkuaikoina hyvia naapuruussuhteita ei onnistuttu saamaan aikaan. Nuori Suomen tasavalta joutui 1939 Neuvostoliiton hyokkayksen kohteeksi. Toisen maailmansodan alettua se oli Saksan puolella, kun Saksa hyokkasi petollisesti Neuvostoliittoa kohtaan. Muisto noista ei kovin kaukaisista tapahtumista, jotka ovat tuntuvasti pilanneet maiden valiset suhteet, on yha elossa rajan kummallakin puolen. Sita kaytetaan joskus kiihotusmielessa. On kuitenkin muistettava, etta jo vuonna 1944 Suomi liittyi sotaan natsi- Saksaa vastaan ja taisteli saksalaisia vastaan Lapissa yhdessa puna-armeijan kanssa. Suomalaiset pitavat huolta alueellaan olevista neuvostosotilaiden haudoista. Suomi-